Arambol ja puu on nyt nähty

Viime torstaina alkoi Intian kansainvälinen elokuvafestivaali, IFFI, Goan pääkaupungissa Panjimissa. En päässyt avajaisiin, mutta Candolimin rannalta ihastelin avajaispäivän kolmen hävittäjälentokoneen näytöstä taivaalla – Niistä jokaisesta lähti erivärinen vana, ja näytös päättyi Bollywoodmaisesti siihen, kun kaksi konetta piirsi taivaalle suuren sydämen. Paikallinen kuulu taiteilija Subhod Kerkar on pystyttänyt laajan ja hienon näyttelyn Candolimin rannalle, auringonpalvojien, koirien ja lehmien keskelle, ja näyttely kantaa nimeä Sea & See.

Viime viikon puolivälissä jokin ihme helleaalto iski Goaan, ja ilma oli kertakaikkisen tulikuuma ja ylihiostava. Kuumuus ei hellittänyt edes yöksi. Sen jälkeen ilma pysähtyi ja päiväsaikaan ei ollut minkäänlaista tuulenvirettä, ei edes rannalla. Meri lähes seisoi paikallaan. Sitten puolestaan seurasi pari pilvistä päivää, ja minun kokemukseni mukaan pilvet ovat ihme täällä taivaalla. Nyt ilma tuntuu olevan taas jäähtymään päin. Onneksi.

Joulukuu alkaa pian, ja sitä myöten majoitusten hinnat nousevat. Olen etsinyt pitkäaikaisempaa majoitusta hyvään hintaan, mutten ole vielä löytänyt mieleistäni. Joulukuu ja vuodenvaihde ovat lähes täyteen buukattu kaikkialla, kuten myös tämänhetkisessä guesthousessani, joten saapi toivoa, ettei tässä jää ilman kattoa pään päälle… Mutta jos vakavasti puhun, ei siitä pitäisi kuitenkaan olla pelkoa. 🙂 Kävin katsomassa erästä mukavaa taloa, läheltä merta Anjunasta. Vaan saapi nähdä – Päätös riippuu monesta tekijästä ja tulevat päivät ovat ratkaisevia.

Ne Delhin pommi-iskut, jotka tapahtuivat hieman ennen lähtöäni (Onko kukaan muuten kuullut, onko niiden tekijä selvinnyt?) sekä Goan ylle langetettu terroriuhka ovat tainneet karsia hieman turistien määrää. Näin paikalliset puhuvat. Ja ainakin viikonloppuna meno biitsillä oli poikkeuksellisen hiljaista. Tuo terroriuhka ei muuten näy täällä mitenkään.

Pari päivää ennen lähtöäni oli Vadelmabileet, joissa J kehotti minua käymään Goassa puulla. Tiedoksi hänellekin – nyt on tuo puu sitten nähty. Ajettiin nimittäin eilen Anjunan, Vagatorin, Chaporan ja Mandremin kautta Aramboliin. Näkyi muuten Pelle Miljoonakin siellä hölkkäävän rannalla.
Polku puulle oli yllättävän pitkä. Ja melko vaikeakulkuinen. Jossain välissä aloin jo katumaan sinne lähtöä. Mutta maasto oli kaunis, vihreä, paljon banyon- tms. puita ja apinoita hyppimässä niiden latvoissa. Vaatteeni olivat litimärät hiestä, kun vihdoin pääsin perille. Siellä viidakon keskellä valtavan puun alle perustetussa leirissä asui nainen, ja paikalla olivat myös hänen ystävättärensä ja koiranpentunsa, sekä joku paikallinen vanhempi mies. Mieleeni sieltä jäivät alttari, kitarat ja lukuisten lintujen eksoottinen laulu keskellä muutoin hiljaista luontoa. Leirin keskellä oli tulisija, ja käsitykseni mukaan jengi kerääntyy sen ympärille polttelemaan huumeita. Bodhipuun alla kun Buddhakin valaistui. Tämä lienee tämä Puun ydin? Jätin suosiolla sen kokematta. Silti taival takaisin oli kevyempi, kiitos endorfiinien.