Angry birds vai Love birds Intiassa

Vihaisista linnuista

Kesykyyhkyt kuhertelevat Intiassa

Tunnustan, etten ole koskaan pelannut Angry Birdsiä, enkä ole ajatellutkaan sitä kokeilla, vaikka kerran eräs ystävänikin tarjosi älypuhelintaan minulle sitä varten.
Olen vain itsekseni miettinyt, miksi maailmaan pitää kehittää lisää vihapartikkeleita
jo olemassa olevien lisäksi.  –

Voisiko kenties tuo pelin peluu yrittää korvata jonkin sortin meditaatiota tai joogaa, tahi kenties transsia, joka tuonee hyvän olon?
Oli miten oli, jos Angry Birds -peli pitää vihaiset nuoret poissa pahanteosta, niin hyvä sitten. Sillä ehdolla suostun sietämään päivittäistä Angry-puhetta valtamediassa, joka tuutista, lovebirdsien sijaan.
Intiassahan tuosta pelistä kehitettiin oma versio, Angry Brides, mm. protestina vielä jossakin vaadituille myötäjäisille (engl. dowry).
Ja miksikö?
Tarkkailin lintuja Intiassa muutaman kuukauden ja näin ja kuulin vain kuhertelevia pulmusia, liverteleviä kingfishereitä ynnämuita eksoottisia pikkulintuja, sekä lisäksi raakkuvia variksia ja sen Suomenkin kesäilloissa laulavan muuttolinnun. Kunnes sitten lopulta, viikkokausien jälkeen, odotukseni palkittiin ja sain nähdä vihaisiakin lintuja.
Ne eivät kuitenkaan olleet nuo pulut tuossa oheisessa kuvassa. Tuo kuvahan syntyi, kun päivittäin kuhertelevat naapurin pulut innostuivat totiseen lemmentaistoon, jota joskus myös soidinmenoiksi kutsutaan, ja sitä menoa katsellessa jäivät kyllä Bollywood ja Richard Geren Shilpa Shetty–suudelma kakkoseksi.
Toinen näistä mainitsemistani vihaisista linnuista Intiassa oli naapurin pöllö, joka kerran uskaltautui esille valoisaan aikaan, jolloin sen sai myös kuvattua, kun se istui katon reunalla ja katseli alas maailmaa tuima ilme silmissään. Pieni ja pippurinen pöllö, kulmat rytyssä, ja niin tuima katse, ettei olisi sen äänestä uskonut. Sen ainoan kerran se pöllö näyttäytyi.
Muutoin se vain aina pimeän tullen ilmoitti jostain olemassaolostaan hiljaa käheästi huhuillen.
Vihaisempi näkemistäni linnuista oli se musta varisemo, joka eräänä päivänä suojeli poikasiaan, kun nälkäiset kotkat kaartelivat sen pesän yllä. Sitä vihaa ja raivoa, millä se pieni varis hyökkäsi sen suuren kotkan kimppuun ja ajoi sen pois – Siinä oli sitä jotain.
Ja jäin miettimään, miten hienosti se varis, luomusti aseistettuna, perhettään puolusti,
vaikka varmasti oli ilman myötäjäisiä pesäänsä tullut, 
ja mihin ihmiset sitten niitä myötäjäisiä oikein tarvitsevatkaan.

Samankaltaiset artikkelit

3 Kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *