Viisi syytä lukea Häviö (Kirj. Antti Nylén, Kust. KOSMOS)

*(Mainos: Postaus on vastine arvostelukappaleesta, jonka antoi Kustannusosakeyhtiö Kosmos.)

Jos bloggaaja printtaisi tekstinsä paperille ilman kuvia siinä järjestyksessä, kuin sen voi ruudulta lukea – ylhäältä alas vierittäen – ja nitoisi tämän jälkeen sivut yhdeksi kokonaisuudeksi, muistuttaisi tekstisuman ulkonäkö muistiinpanolehtiötä, tai jopa kirjaa – varsinkin, jos kannessa lukee nimi Antti Nylén.

Todellakin, viime vuoden Kirjamessuilla Helsingissä sain tutustua tällaiseen täysin uuteen kirja-malliin, jossa kirjan nimen sai jopa painaa kanteen vasta paikan päällä. Kirjan nimi oli kuitenkin aina vakio, ja sen nimeksi tuli Häviö.

Aloin pohtia, miksi nähdä kaikki tämä vaiva, kun ei kyseisen ”kirjan” takakannestakaan löytynyt mitään perusteluja tahi saatesanoja. Sen vuoksi kävin kuuntelemassa, kun Antti Nyleniä haastateltiin Kirjamessujen lavalla, ja tapaus olikin sitten Vuoden 2018 Kirjamessujen säväyttävin esitys.

Ohessa viisi syytä, miksi tämä Antti Nylénin kirja kannatti lukea:

Viisi syytä lukea Häviö –

1. Jos haluat tietää, millainen on normi-kirjailijan elämä ja toimeentulo Suomessa, niin Häviö on oiva ja uskoisin myös, että valehtelematon esimerkki siitä.

2. Häviö kertoo, miten apurahalla eläminen ja työskentely tapahtuu. Ja miksi apurahajärjestelmä on rakennettu niin, että se ”suosii vanhojen saavutusten toistamista vuodesta toiseen, lestissä pysymistä, riskien ja spontaaniuden, luovuuden välttämistä”, kuten Nylén kirjassaan sanoo.

3. Kirja sisältää monia hienoja ajatuksia, kuten ”Työ on jotain, mikä pitää tehdä, jotta elämä voi jatkua”. Vaikkei tuo ajatus tällä tavoin aforismina ja kontekstistaan irrallaan ehkä vakuutakaan lukijaansa samalla tavoin.

4. Häviö kertoo myös, miksi ihmisen ei kannata ruveta päätoimiseksi taiteilijaksi. Jos siis tuollaisen asian voi valita.

5. Lisäksi, jos haluat tietää, miksi sähköposteihin tulee vastata heti, kertoo Häviö vastauksen myös siihen.

Ainoa miinus kyseiselle Antti Nylénin teokselle Häviö tulee kirjan sivuista 87 ja 88, jotka yllättäen puuttuivat tästä kirjasta täysin. Kyseessä saattoi olla painokämmi, mutta olen sitä mieltä, että jos ajatuksia pitää kirjoiksi asti monistaa, tulisi teosten olla virheettömiä taideteoksia. Tämä jo senkin vuoksi, että kyseinen kämmi rikkoi ja pilasi lukemisen illusorisen tunnelman. Ja myös, koska maapallo ei tarvitse, eikä kestä, yhtään ylimääräistä tarpeetonta materiaa, niinkuin uutiset kertovat.

Vaan mitä mahtoikaan lukea sivulla 88?
Lukisin sen mielelläni vaikka Häviön jatko-osasta.

Lisätietoa kirjasta löydät Kustannusosakeyhtiö Kosmoksen sivuilta.

Antti Nylén haastateltavana Helsingin Kirjamessuilla.