Roadtrippi Intiassa: Chennai – Pondicherry – Auroville – Pondicherry – Chennai

Oheinen roadtrip-videoni kertoo matkailusta Intiassa tietä pitkin. Ilmastoitu taksi on usein ollut ainoa keino saavuttaa erinäiset matkakohteet Intiassa, mutta onneksi taksin hinta ei ole kuitenkaan ollut Suomen luokkaa. Oheinen yli 17 minuutin pituinen video kertoo roadtripistä Itä-Intian rannikolla ja se koostuu autenttisista videokatkelmista kahdelta eri vuodelta noin 10 vuoden takaa. Videolla on aito äänimaisema, jota ei ole dupattu!

Videon kesto 17:36

Roadtrippi Itä-Intian rannikolla

Video alkaa Chennaista. Katso myös aiempi postaukseni Chennaita edeltävästä junamatkasta Intian länsirannikolta Intian itärannikolle. Koska kyseessä on päälleäänittämätön asmr-video, pääset kuulemaan taksin radiosta autenttista chennailaista radiokanavaa.

Pondicherryssä ilmastoitu taksi vaihtuu riksaan ja pääset näkemään ja kuulemaan kaikki intialaiset maantieajovälineet polkupyöristä busseihin. En puhu videolla itse juurikaan mitään, joten jos suljet silmäsi, voit kuvitella matkustavasi itse.

Pondicherrystä tai Aurovillestä en ole aiemmin juuri ehtinyt postata, mutta nyt pääset näkemään Pondicherryn keskustan kauniin puiston, niin ulkopuolelta kuin sisäpuolelta. Riksalla kierrämme Pondicherryn katuja ja käymme mm. käsityötorilla. Matkamuistomyymälän jälkeen kuuluva torven ääni kuuluu riksalle, jolla matkustan, ja näet senkin videolla.

Pondicherrystä matka jatkuu Aurovilleen, jossa matkanteko jatkuu jalan, ja pääset näkemään kultaisen Matrimandirin. Rauhallisen kävelyretken jälkeen matka jatkuu takaisin Pondicherryyn, joka siis tunnetaan tätänykyä nimellä Puducherry, toisinkuin videon kuvaushetkellä. Pääset näkemään ja kuulemaan autenttista iltapäiväruuhkaa Pondicherryn liikenteessä. Katukuvaan mahtuvat niin autot, bussit, skootterit, riksat, kuin polkupyöräilevät koululaiset ja lehmä.

Video pysähtyy tunnetun Pondicherryläisen kahvilan Le Café terassille, jolta näkee myös merelle, Bengalinlahdelle. Le Café on yksi elävä muisto Ranskan siirtomaa-ajoista. Le Cafe:elta on lyhyt matka Rock Beachille, jonka kivenlohkareista muodostuvalle rannalle video vie sinut seuraavaksi. Pääset myös kuulemaan meren kuohuvat aallot Itä-Intian rannikolla.

Merenrannan jälkeen käymme tunnetun Pondicherryläisen Sri Manakula Vinayagar -temppelin ulkopuolella. Saat nähdä intialaisen temppelinorsun, joka osaa ottaa setelirahan kädestäsi. Sen jälkeen istumme paikallisessa kahvilassa, ja kun jälleen lähdemme liikenteeseen, kohtaamme äänekästä juhlintaa ja musisointia Pondicherryn kadulla.

Saat nähdä myös hiljaisen auringonnousun Pondicherryläisen hotellin ikkunasta. Itse hotellista olen kuvannut videon myös ja kirjoittanut siitä postauksen jo aiemmin visuaaliseen matkaoppaaseeni INDIVUE – Matka Intiaan.

Videon lopuksi pääset näkemään maisemia paluumatkan varrelta Pondicherrystä Chennaihin. Videon äänet on osittain mykistetty taksissa soivan musiikin vuoksi, copyright-syistä.

Toivottavasti ilahduit tästä autenttisesta virtuaalimatkasta Itä-Intian rannikolle. Lue lisää matkailusta Intiassa ja Goassa visuaalisista matkaoppaistani INDIVUE – Matka Intiaan ja Matka Goaan. Olen kääntänyt niitä myös englanniksi.

Ja jos haluat tarjota tekijälle eli minulle, virtuaalisen teen, löydät ohjeet englanninkielisestä teoksestani Trip to India, joka tekemistä virtuaalikupponen auttaa!

Kylpyhuoneremontin rahoitus

*Kaupallinen yhteistyö Sortter

Yksi tavoistani rahoittaa matkailua on ollut siirtää tarvittavia remontteja hamaan tulevaisuuteen.

Pari vuotta sitten iskeneen koronakaranteeniaallon ja etäilysuosituksien aiheuttama matkustamattomuus ja kotoilu ehtivät pidemmän päälle alkaa tökkimään, joten jotain uutta oli kehitettävä elämään.

Niinpä sitten, pari vuotta hienoja hotellikylpyhuoneita ikävöityäni rohkaisin itseni ja päätin tehdä kylpyhuoneremontin omaan asuntooni. Kylpyhuoneeni oli varmasti vuosikymmenien ikäinen, ja joka kerta, kun sinne astui, lievä alakulo valtasi aina mieleni, sillä lattia oli väärän värinen ja kalusteet kaipasivat päivittämistä. Lohdutin itseäni ajattelemalla, että sitten kun – mutta koskapa tuota hetkeä ei näyttänyt koskaan tulevan, otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin kylpyhuoneremontin tietämättä asiasta hölkäsenpöläystäkään. Ja koskapa kylpyhuoneremontit eivät kuuluneet osaamisalueeseeni, valitsin remontin tekijäksi yrityksen, joka hoitaisi homman Avaimet käteen -periaatteella alusta loppuun asti itsenäisesti ja nopeasti. Hintaa tuollaiselle kylpyhuoneremonttipalvelulle kalusteineen kaikkineen tuli 20000e eli Euroopan ympärysmatkan verran, joten käsi ojossa jouduin pankkiin lähtemään lainaa anomaan.

Soitin omaan pankkiini remonttilaina-asioissa ja sieltä minulle järjestyi nopeasti puhelinpalaveri alan ammattilaisen kanssa. Pankkini asiantuntija puhui minut ympäri ja järjesti minulle tarvittavan remonttilainan lähes kivuttomasti ja ilman vakuuksia.

Nyt, kun kylpyhuoneremontti on tehty, huomaan sen kummasti nostaneen asumismukavuutta. Hotelleista tutusta sadettajasuihkusta on tullut arkipäivääni, ja se jos mikä piristää kotoilua. Arkipäivääni on nyt myös remonttilainan lyhennys, jonka korot osoittautuivat järjettömän suuriksi ensimmäisen lyhennyserän koittaessa –  Siis melkein puolet kuukausilyhennyksestäni oli pelkkää korkoa, joka lainapalaverissa oli tuntunut niin pieneltä ja hallittavalta prosenttiluvulta.

Vaikka seuraavassa kuukausilyhennyksessäni maksettava lainakorkosumma olikin pudonnut puolella minulle tuntemattomasta syystä, prosentin ollessa 1,578%, saatan silti joutua tarkastelemaan Sortterin lainojen vertailupalvelua.

Kuulin nimittäin Sortterista, joka on suomalainen lainojen vertailupalvelu, joka vertaisi pankkien lainatarjoukset puolestani – aivan kuten hotellien vertailusivut vertaavat hotelleja. 

Sortter lupasi, että jättämällä yhden hakemuksen Sortterille, he etsisivät minulle lainatarjoukset, jotka vastaisivat parhaiten toivomaani lainasummaa ja laina-aikaa. Samalla Sortter lupasi järjestää saamani henkilökohtaiset lainatarjoukset halvimmasta kalleimpaan ja sopivan lainan löytyessä myös järjestää lainan nostamisen vaivattomasti heidän kauttaan.

Sortter kehoitti säästämään vertaamalla lainoja.

Finderin sivuilla he sanoivat tietävänsä, että lainojen hinnat vaihtelevat suurestikin, eikä niiden eroja ole aina helppo huomata. Pieneltäkin tuntuva ero lainan koroissa voisi kasvaa laina-aikana sadoiksi tai jopa tuhansiksi euroiksi. Tämän vuoksi he etsisivät minulle aina edullisimmat lainat tai kulutusluotot ja suosittelisivat saamistani tarjouksista halvinta lainaa. Näin voisin kuulemma säästää Sortterin avulla satoja tai jopa tuhansia euroja.

Pitäisi siis varmaan tutustua paremmin heidän palveluunsa, josko sitä kautta löytyisi edullisempi kuukausilyhennys remonttilainalle. Siinähän voisi säästää vaikka parin kotimaanmatkan verran!

Haluaisitko kuulla lisää kylpyhuoneremontistani?

Tutustu myös teokseeni Matka Eurooppaan, jos kaipaat väliaikaista vaihtelua omaan kylpyhuoneeseesi.

Moderni nainen ja Vuoropuhelua -näyttelyt Ateneumissa

*blogiyhteistyössä Ateneum

Ateneumin Taidemuseossa Helsingissä aukesivat tänään näyttelyt Moderni nainen sekä Vuoropuhelua. Näyttelyt ovat avoinna 10.2.-27.3.2022, jonka jälkeen Ateneum sulkee ovensa usean kuukauden ajaksi ilmastointiremontin vuoksi.

MODERNI NAINEN

Moderni nainen -näyttely Ateneumissa kertoo 1900-luvun modernismista suomalaisten naisten tekemän taiteen avulla. Näyttelyssä nähdään teoksia seuraavilta taiteilijoilta: Hilda Flodin, Sigrid af Forselles, Gunvor Grönvik, Eila Hiltunen, Lea Ignatius, Helmi Kuusi, Laila Pullinen, Essi Renvall, Sigrid Schauman, Helene Schjerfbeck, Elga Sesemann ja Ellen Thesleff.

Oli mielenkiintoista huomata, että moni näistä taiteilijoista teki taiteen ohella muutakin, kuten esim. työskenteli opettajana, käsityöläisenä ja kriitikkona, kuten elämänkertatiedoissa kerrottiin. Hilda Flodinin määrätietoinen ilme omakuvassaan 120 vuoden takaa toimi kannustavana esimerkkinä nykypäivän taiteilijallekin.

Sigrid Schaumanin maalaamissa muotokuvissa esiintyi Schjerfbeckimäistä suurpiirteisyyttä, jolla kasvojen ikääntymisen esittämisen pystyi helposti välttämään ja henkilö saatiin näyttämään iättömältä. Tai jopa kuolleelta luurangolta, kuten Schaumanin omakuvassa.

Mielenkiintoisia yllätyksiä olivat juurikin Schjerbeckin maalaukset, joista yhä löytyy jotain uutta. Ainakin minulle, jolta Schjerbeckin juhlanäyttely Ateneumissa jäi aikoinaan väliin. En nimittäin ollut ennen huomannut, että tunnettu mustataustainen omakuva vuodelta 1913 sisältää taiteilijan nimen jokseenkin tyylittömästi tikkukirjaimin kirjoitettuna kuvan yläreunaan. Schjerfbeckin punatäpläinen omakuva sai puolestaan pohtimaan, miksi intialainen bindi oli asetettu alahuuleen otsan sijaan.

Taiteilija Helmi Kuusi oli puolestaan aivan uusi nimi minulle. Ehkä siksi, ettei perinteinen grafiikka ole koskaan ollut minun tapani tehdä kuvia. Mutta hänen teoksensa ihastuttivat, sillä niissä oli vanhojen mustavalkokuvien tuntua, mutta vielä valokuvaa enemmän lämpöä ja syvyyttä.

Elga Sesemann oli myöskin uusi nimi minulle ja näyttelyssä oli nähtävillä hänen suurpiirteisesti palettiveitsellä maalaamiaan öljyväritöitä, jotka ilahduttivat katsojaa. Sesemannin omakuva vuodelta 1946 oli päätynyt myös Ateneumin julkaiseman kovakantisen näyttelystä kertovan Moderni Nainen -pokkarikirjan kansikuvaksi.

Lea Ignatiuksen teos Helle vuodelta 1974 hehkui yhä kehyksissään ateneumin seinällä, 48 vuotta valmistumisensa jälkeen ja 22 vuotta taiteilijan kuoleman jälkeen. Luulin äkkisältään myös löytäneeni QR-koodin Ignatiuksen teoksesta Sampo II, vaikkei tuo tekniikka ollutkaan silloin vuonna 1976 vielä käytössä. Itse käytin QR-koodia toistaiseksi viimeisimmässä reaalitaidenäyttelyssäni vuonna 2020.

Ohessa pieni näyttelybuffi Ateneumin näyttelyistä Moderni nainen ja Vuoropuhelua, jotka ovat esillä 10.2.-27.3.2022

VUOROPUHELUA

Toisena näyttelynä samanaikaisesti Ateneumin ylimmässä kerroksessa nähdään Elina Brotheruksen ja Hannele Rantalan yhteisnäyttely Vuoropuhelua. Taiteilijaystävyksillä on ikäeroa kuin äidillä ja tyttärellä konsanaan, mutta se ei menoa näytä haittaavan. Oli virkistävää nähdä, kuinka Brotherus näytti normaaliudelle keskisormea.

Brotheruksen teoksista erityisesti Edith Södergran peilissä (2021) ja Photograph as Window (2017) sekä videoinstallaatio vihreän sifonkihuivin ja tuulen kera ilahduttivat mieltä. Elina Brotheruksen teoskokonaisuus Self-Portraits with Self-Portraits puolestaan todisti, että naisetkin vain kaunistuvat vanhetessaan.

Näyttelyssä tehtiin myös kunniaa varhaisille ja vähälle huomiolle jääneille naisvalokuvaajille, kuten Emmi Fock, Nancy Pietinen, Hilja Raviniemi, Edith Södergran, Petra Tiirikkala sekä Kuvasiskot.

Ja nyt, kun nähtyäni tämän upeateemaisen näyttelyn, Suomen hiihtäjänaiset hiihtivät vielä kaksi olympiamitalia tänään Pekingissä, ja hopea tuli ainoastaan 4 sadasosan sekunnin erolla kultamitaliin, on suomalaisena naisena olemista totisesti juhlistettava.

Helmikuinen Ateneumin taidemuseo Helsingin keskustassa
Helmikuinen Ateneumin taidemuseo Helsingin keskustassa

Voit lukea tämän postaukseni myös englanniksi osoitteessa indivue.com

Lue lisää matkailusta Helsingissä visuaalisesta matkaoppaastani INDIVUE – Matka Suomeen!