5 syytä lukea Katja Kallion Valkokangastuksia

Nähtyäni suht äskettäin Baya Kasmin ohjaaman huikean ja romanttisen ranskalaisen elokuvan I’m all yours, sai tuo elokuva minut hyvälle tuulelle jopa muutaman päivän ajaksi. Ihmettelin tuota efektiä ja yllätyin iloisesti, kun löysin tämänvuotisesta Helsingin Kirjamessut -tapahtumasta teoksen, jonka takakannessa luki ”ranskalainen elokuva tekee naiselle ihmeitä”. Tuo Otavan kustantama teos oli Katja Kallion tänä vuonna ilmestynyt kirja, jonka teksteistä osa oli julkaistu Image-lehdessä vuosina 2010-2018. Päätin tutustua tähän kirjaan ja kerron seuraavaksi 5 syytä, miksi sinun kannattaisi lukea hänen kyseinen teoksensa –

5 syytä lukea Katja Kallion Valkokangastuksia

1. Jos lukijana pidät siitä, että kirja saa sinut herkistelemään, niin Valkokangastuksia tekee sen taatusti. En kerro, missä kohden kyyneleet alkavat vuolaasti virtaamaan, mutta suosittelen kuitenkin, ettet lue kirjaa loppuun keskiyön jälkeen, kun muut jo nukkuvat.

2. Valkokangastuksia ei keskittynytkään ranskalaisiin elokuviin, niinkuin takakannen perusteella ehdin jo ajatella ja toivoakin, mutta jos länsimaiset elokuvat kaikkinensa kiinnostavat sinua, niin kirja tarjoaa usean laadukkaan elokuvavinkin. Kirja ei tosin kerro, mistä ne elokuvat löytäisit, mutta tämä ei välttämättä haittaa, sillä kirjailija kuitenkin kuvailee elokuvat niin hyvin, että lukijasta tavallaan tuntuu, kuin hän olisi nähnyt ne.

3. Teoksen teksti on sujuvaa, rikasta, ja se on kirjoitettu minämuodossa, sisältäen useita helpostisamaistuttavia esimerkkejä elävästä elämästä, jotka tuovat hymyn suupieliin. Mutta myös eräässä kohdassa siis lähes hysteerisen itkun, kuten jo varoitin kohdassa kaksi.

4. Valkokangastuksia toimisi tuskin äänikirjana, sillä jotkin sen luvut vaativat lukijalta pysähtymistä sekä uudelleenlukemista tullakseen täysin ymmärretyiksi. Ne ovat kuin pitkiä vapaamittaisia runoja, joten teosta voisi suositella myös runouden ystäville.

5. Kirja on pienikokoinen ja kevyt, noin reilu 150 sivua, jolloin lukija käsi jaksaa sitä väsymättä kannatella.

Bollywood-elokuvia ei Valkokangastuksia-teos muuten maininnut sanallakaan, mutta niistä kertoo oma ”masennuksenestoteokseni” Matkaopus Bollywoodiin, jota on kirjoitettu viimeiset 11 vuotta eetteriin ja jonka voit lukea oheisessa linkissä.

Tutustu myös muihin kirja-postauksiini oheisessa linkissä!

Valkokangastuksia

Nähtyäni suht äskettäin Baya Kasmin ohjaaman huikean ja romanttisen ranskalaisen elokuvan I'm all yours, sai tuo elokuva minut hyvälle tuulelle jopa muutaman päivän ajaksi. Ihmettelin tuota efektiä ja yllätyin iloisesti, kun löysin tämänvuotisesta Helsingin Kirjamessut -tapahtumasta teoksen, jonka takakannessa luki "ranskalainen elokuva tekee naiselle ihmeitä". Tuo Otavan kustantama teos oli Katja Kallion tänä vuonna ilmestynyt kirja, jonka teksteistä osa oli julkaistu Image-lehdessä vuosina 2010-2018. Päätin tutustua tähän kirjaan ja kerron seuraavaksi 5 syytä, miksi sinun kannattaisi lukea hänen kyseinen teoksensa -

Author: Katja Kallio

Book Editions:

ISBN : 978-951-1-28324-9
Format : Hardcover

Viisi syytä lukea Janne Kontalan Joogan sydän

(Mainos: Postaus on vastine arvostelukappaleesta, jonka antoi Kustannusosakeyhtiö Viisas Elämä.)

Teoksen Joogan sydän ovat suomentaneet Janne Kontala ja Terhi Tiainen ja teos ilmestyi vuonna 2018. Janne Kontala tunnetaan yhtenä Suomen suurimman joogalehden Anandan perustajista ja kirjoittajista. 

5 syytä lukea Joogan sydän

1) Joogan sydän ei mene kirjana liian syvälle erinäisiin tapoihin harjoittaa joogaa, vaan pitäytyy joogan filosofiassa ja esittelee käytännön asana-, hengitys- ja meditaatioharjoituksia. Jos joogisesta filosofiasta ei hämmenny, niin kuten kirjoittaja Kontala itsekin kirjassaan sanoo, joogan hyödyistä nauttimiseksi ei tarvitse olla lainkaan kiinnostunut joogan ajatusmaailmasta. Toisaalta hän myös kertoo Hatha Yoga Pradipikan kertovan, että jos teemme joogaharjoituksia vailla pyrkimystä mielen hallintaan, ei se varsinaisesti edes ole joogaa.

2) Kirja on suht kevyt pehmeäkantinen, hieman pokkaria suurempi teos, joka sopii hyvin matkalukemiseksi. Tekstiä on varsin mukava lukea esim. kaukana kotimaastaan, jossa kukaan muu ei puhu suomea, kuten itse kokeilin Intiassa lukea alkuvuodesta 2019.

3) Mutta niin vaikeata kuin voikin olla selkeästi kirjoittaa ja kertoa, miten jokin asana tehdään, onnistuu tämä suomennos siinä jokseenkin hyvin. Kirja on asanoiden osalta lisäksi kuvitettu mustavalkokuvin. 

Siltikin, vaikka kaikki kirjan jooga-asanat oli valokuvattu kovalla lattialla tehden, en niihin itse ainakaan pystynyt Intian kovilla kivilattioilla ilman joogamattoa. 

Lisäksi esim. Adho mukha svanasana eli Alaspäin katsova koira -asanasta puuttui eräs tärkeä ohje, jonka huomiotta jättäminen on kipeyttänyt ainakin oman ranteeni. Muutoin asanan kuvaus oli niinkuin pitääkin, minun kokemukseni mukaan. 

Tuo mainitsemani tärkeä ohjehan kuuluu, että alaspäin katsovassa koirassa käsien pitää tarttua alustaan niinkuin hillopurkkien kansia avaisi. Tuota ohjetta noudattamalla eivät ainakaan omat ranteeni kipeydy. Vaan tiedä sitten, olisiko tuollainen ohje tyyliltään sopinut tähän kirjaan, jonka englanninkielinen alkuteos on Bhaktivedanta Book Trustin omaisuutta.

4) Useiden innostavien ja inspiroivien harjoitusten lisäksi tämä 400-sivuinen kirja antaa myös useita lukuvinkkejä sille, joka kaipaa lisää tietoa esim. hathajoogasta.

5) Ja kyllä, niinkuin oppikirjat ja filosofiset tekstit useinkin, oli tämäkin teos pidemmän päälle raskasta luettavaa, vaikka teksti olikin sujuvasti kirjoitettu. Kuitenkin, kun teosta nauttii sopivissa paloissa, on sen pariin mukava palata silloin tällöin. Sen verran hyvin ja ajattomasti tämä Joogan Sydän -teos tsemppaa joogan harjoittajaa, ettei sitä varmaankaan antikvariaateista löydy.

Sinua voisivat kiinnostaa myös muut joogapostaukset ja kirjapostaukset – löydät ne oheisista linkeistä!

Jennifer Clementin Rakkaudesta Aseisiin vei lukijansa Amerikkaan



(Kirja saatu kirjailija Jennifer Clementiltä ilman kirjoitusvelvoitetta.)

Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin, kust. LIKE; Kirja-arvio


Viimevuotisten Helsingin kirjamessujen teemamaana oli USA ja kirjamessujen yksi hätkähdyttävimmistä kokemuksista oli kirjailija Jennifer Clementin haastattelu, niinkuin mainitsin postauksessa Kirjamessujen parhaimmista uutuuksista.

Vaikka kirjallisuudessa olenkin enemmän faktan kuin fiktion ystävä, päätin kuitenkin, sen vuoksi, etten ole Amerikoissa koskaan käynyt tahi vuosikymmeniin amerikkalaisia saippuasarjoja suomen tv:stä seurannut, tutustua siihen, missä amerikkalainen kirjallisuus tänä päivänä menee.
Sain luettavakseni Jennifer Clementin teoksen Rakkaudesta aseisiin, jonka suomennoksen LIKE-kustannus julkaisi viime vuonna 2018. Tiesin kirjailijasta etukäteen ainoastaan sen verran, että hänet oli valittu vuonna 2015 kaikkien aikojen ensimmäisenä naisena sananvapausjärjestö PENin puheenjohtajaksi.
Jennifer Clementin teoksen, alkuperäisnimeltään Gun Love, kannessa komeili yhdysvaltojen tähtilippu sekä asuntovaunuja, ja teos sijoittuikin juuri asuntovaunualueelle Yhdysvaltojen Floridaan. Läpi kirjan asuntovaunuista puhuttiin kuitenkin talovaunuina, ja asuntovaunualueestakin talovaunualueena, mikä oli ainut häiritsevä tekijä muutoin onnistuneessa Terhi Kuusiston suomennoksessa. 
Kirja kertoi yhteiskunnan köyhimpien ja lähes kodittomien elämästä niin elävästi ja mieleenpainuvalla tavalla, että luettuani kirjan minusta tuntui, kuin olisin käynyt Floridassa, ja juurikin tuolla asuntovaunualueella. 
Ja vaikka olen uutisia ja dokumentteja Floridasta vuosien mittaan varmasti nähnyt, en muista niistä kuitenkaan juuri mitään jonkun hirmumyrskyn lisäksi, mutta tämän kirjan fiktiivinen Florida, jossa aseet paukkuivat, on yhä mielessäni, samoin kuin sen koskettavat henkilöhahmot, vaikka luin kirjan jo kolme viikkoa sitten.
Johtuuneeko tämä mieleenpainuvuus sitten siitä, että kirja Rakkaudesta aseisiin, joka oli jaettu kolmeen osaan, aiheutti toisessa osassa tekstillään sellaisen valtavan tunteenpurkauksen, mihin vain parhaimmat ja koskettavimmat Bollywood-elokuvat pystyvät. Niin tai näin, kirjan kolmas osa ehtikin sitten kyseisen tunteenpurkauksen jälkeen alkaa tuntumaan jo puuduttavalta.
Mutta juurikin näiden kahden ensimmäisen osan perusteella voin ehdottomasti suositella tätä Jennifer Clementin lukuelämystä kirjallisuuden ystäville ja sen ystäviksi haluaville!
Bonuksena vielä hyvälle lukuelämykselle se, että kirja oli painettu Suomessa, kirjalla oli ympäristömerkki ja kirjan paperi oli miellyttävän tuntuista sormille. Kovakantinen sidos ei ollut liian raskas käsissä pidettäväksi, vaan suurinpiirtein älypuhelimen painoinen.