Polkupyöräriksa Intiassa ja Euroopassa

Oheinen kuvaamani video kertoo erilaisista polkupyöräriksoista Intiassa ja Euroopassa. Intian kaupungeista mukaan ovat päässeet mm. Delhi, Chennai ja Haridwar.

Koostaessani oheista videonäyttelyä tajusin yllättäen, etten ollut koskaan nähnyt polkupyöräriksaa tien päällä Mumbaissa tai Goassa. Mumbaissa näin vain bensalla kulkevia riksoja, mutta se saattoi johtua siitä, että liikuin lähinnä vain Mumbain sydämessä sekä Bandran alueella. Goassa puolestaan onnistuin näkemään polkupyöräriksan vain museossa.

Delhin esikaupunkialueella, Delhi NCR:ssä ekologinen polkupyöräriksa oli vielä kymmenenkin vuotta sitten käytössä lyhyillä matkoilla, esim. kauppareissuilla. Viime vuosina ovat polkupyöräriksat kuitenkin kuulemani mukaan hävinneet kasvavien esikaupunkialueiden katukuvasta ja tämä on todella harmillista, sillä kyllä polkupyöräriksan kyydissä tilavammin mahtuu kulkemaan kuin autoriksan. Toisaalta, autoriksa kyllä suojaa matkustajaansa paremmin, mutta kesäkuumalla olisi polkupyörälle ennemminkin käyttöä.

Euroopassa kulkiessani olen onnistunut bongaamaan polkupyöräriksan mm. Berliinistä, Roomasta ja lopulta myös muutama vuosi sitten Helsingistä.

Katso videolta, mistä muualta riksan löysin ja tykkää somekanavistani, niin edesautat tämän valokuvaprojektini jatkumista ja saat kenties joskus myöhemmin nähdä myös jatko-osan tälle riksanäyttelylle.

Sillä emmehän halua, että ekologinen polkupyöräriksa katoaa maailman katukuvasta, vai mitä olet mieltä?

Sinua voisivat myös kiinnostaa muut matkailuaiheiset postaukseni.

5 syytä lukea John Lennonin elämäkerta

*(Mainos: Postaus on vastine arvostelukappaleesta, jonka antoi Kustannusosakeyhtiö Aula & CO)

Vaikka nuorena likkana lauleskelin Beatlesien ja Lennonin tunnetuimpia hittejä, en ollut kuitenkaan koskaan ehtinyt tutustua John Lennonin todelliseen elämäntarinaan ennen kuin vasta nyt, tänä syksynä. Marraskuussa nimittäin ilmestyi Juha Ahokkaan suomentama ja Aula & Co:n kustantama teos Lennon – Rocktähden elämä, rakkaudet ja kuolema. Teoksen alkuperäinen kirjoittaja oli Lesley Ann-Jones, joka on brittiläinen rock-toimittaja, ja teoksen alkuperäinen nimi ”Who killed John Lennon – The lives, loves and deaths of the greatest rock star”.

Elämäkerran yksityiskohtainen tarkkuus oli kiitettävä, enkä voinut kuin hämmästellä itsekseni, mistä ihmeestä Lesley Ann-Jones oli kaikki nämä tiedot hankkinut ja aikajanalle järjestänyt. Vaikka toisaalta, kuten kirja kertoi, John Lennon oli hyvin aktiivinen lehdistön suhteen, ja pr-kiertueet ja haastattelut olivat suuri osa rock-tähden elämää ja työtä.

Äkkisältään en uskoisi, että asiavirheitä löytyy, sillä niin vakuuttavasti teos oli rakennettu, ja kyseisen n. 500-sivuisen kirjan suomennoksesta ei silmiini osunut kuin kolme kirjoitusvirhettä, ja nekin olivat lähinnä väärään järjestykseen hypänneitä sanoja.

Varoituksen sana kuitenkin sinulle, joka aiot lukea tämän kirjan: Jos haluat säilyttää median luoman söpön illuusion Beatlesista tai Johnista ja Yokosta yksiavioisena rauhasta ja rakkaudesta kaikentietävänä pariskuntana, ei tämä teos ole sinua varten. Mutta kerron kuitenkin ainakin viisi syytä, miksi tämä kirja kannattaa lukea –

Viisi syytä lukea teos Lennon – Rocktähden elämä, rakkaudet ja kuolema

1. John Lennonin elämäkertakirjan oudonpunertavien kansipaperien alta paljastuu ihanteellinen valkokantinen kirja, viehättävä fyysinen sidos, jonka selkämys on painettu kauniin oransseilla kirjaimilla. Kirja ilman punaisia kansipapereita on todellinen ilo silmälle ja sitä on mukava pitää kädessä. Kirjan sivumateriaali on mukavan pehmyttä paperia ja 500 sivustaan sekä kovista kansistaan huolimatta teos on tarpeeksi kevyt luettavaksi vaikka sängyssä selällään maaten.

2. Kuten mainitsin, kirja on hyvin yksityiskohtainen, ja jos haluat matkustella mm. briteissä, amerikoissa ja Japanissa John Lennonin jalanjälkiä seuraten, löydät kirjasta keskeiset paikat John Lennonin elämästä osoitteineen.

Lisäksi, kirja mainitsee myös Beatlesien seikkailut Rishikeshissä, Intiassa, ja paljastaa, mitä John todella ajatteli Maharishista.

3. Jos haluat tietää yksityiskohtia John Lennonin tekemien biisien taustoista tai siitä, miksi ja miten ne ovat syntyneet, kertoo tämä kirja myös monista niistä.

4. Kirja lukuisine tarkkoine yksityiskohtineen on kirjoitettu toimittajan ja dokumentaristin otteella, ei novelistin, ja se oli sen vuoksi ainakin itselleni välillä puuduttavaa luettavaa. Varsinkin kirjan alkupuolisko oli käydä tylsäksi, sillä se käsitteli huumeiden, rellestelyn ja rokkikukkoilun aikaa Johnin elämässä ennen Yokoa. Olin jo hyllyttämässä kirjaa ennen kuin Yoko astui kuvioihin, mutta satuin sitten katsomaan Amazonilta tunnin pituisen dokumentin Johnista ja Yokosta, ja inspiroiduin lukemaan kirjan loppuun. Yoko siis pelasti myös tämän kirjan. Jos haluat tietää, miten Yoko pelasti Johnin elämän, kannattaa tämä teos lukea.

5. Jos haluat tietää, miten melkein vanhempiensa hylkäämä lapsi onnistuu kasvamaan suosituksi maailman tähdeksi, sekä millä hinnalla, millä työmäärällä ja millä huumemäärällä, niin lue tämä teos.

Mainitsemassani Amazonin John & Yoko -dokumentissa on kohtaus, jossa hörhö Lennon-fani tenttaa Johnia hänen lyriikoistaan ja John selittää fanilleen kärsivällisesti, että kappaleet kertovat vain hänen omasta elämästään ja että jos joku toinen löytää niistä jotain, niin se on ihan ok, mutta ettei siinä yhtään sen enempää ole.

En tiedä, pystynkö enää koskaan kuuntelemaan John Lennonin lauluja niin kuin ennen, luettuani Johnin todellisen historian, vai alanko yhdistämään hänen sanoituksiaan hänen elämänkokemuksiinsa ja huumehörhöilyihinsä, mutta toivon joka tapauksessa, että tästä kirjasta tehtäisiin elämäkertaelokuva. Se saattaisi toimia huikean hyvin valkokankaalla.

Lue lisää kirja-arvioitani täällä.

Krokotiilipuistossa Intiassa

Tämä valokuvanäyttelyni kertoo tunnetusta krokotiilipuistosta ja sen asukeista Itä-Intiassa. Puisto on nimeltään The Madras Crocodile Bank ja se sijaitsee Tamil Nadun osavaltiossa.

Käydessäni tuossa krokotiilipuistossa oli helmikuu ja ilma Intian itärannikolla polttavan kuuma. Krokotiilipuiston lukuisat puut varjoineen tarjosivat kuitenkin suojaa auringolta ja mahdollistivat valokuvaamisen länsimaiselle turistille.

Liekö keskipäivän kuumuudesta johtuvaa se, että krokotiilitkin olivat pääosin leppoisia ja lepäilivät yksin tai kimpassa pulahtaen välillä myrkynvihreänväriseen uimaveteensä. En tiedä, mistä tuo eriskummallinen uimaveden väri johtui.

Puistossa oleva opastaulu kertoi, mistä päin maailmaa mikäkin krokotiililaji oli kotoisin, ja krokotiileja näytti löytyvän Pohjois-Amerikan eteläosista, Etelä-Amerikan pohjoisosista, Afrikasta, Intiasta, Lounais-Aasiasta sekä Australian pohjoisosista. Intiasta kartta kertoi löytyvän kolmenlaisia krotiileja. Nuo lajit olivat mugger Etelä-Intiasta, gharial Pohjois-Intiasta ja suolavesikrokotiili Koillis-Intiasta ja nuo kaikki lajit näyttivät löytyvän myös tästä krokotiilipuistosta. Siis myös pohjoisen gharial-krokotiili nenänpäätorttuineen, kuten kuvista näet. Olin hieman hämmästynyt siitä, että Pohjois-Intiastakin löytyy näitä vesipetoja.

Krokotiilipuistossa oli myös muitakin eläimiä kuin krokotiileja, nimittäin liskoja, käärmeitä, lintuja ja kerrassaan hellyyttäviä kilpikonnia. Näet myös niitä oheisissa kuvissa.

Jos olet kiinnostunut mustavalko- tai värivalokuvasuurennoksista tai -printeistä, niin ota yhteyttä Indivuen ylläpitoon.

Krokotiilien valokuvaamisesta

Krokotiilipuistossa oli varoituskyltit englannin, hindin ja tamilin kielellä ja ne varoittivat katsojia olemaan työntämättä käsiä suojaverkon läpi krokotiilitarhan puolelle. Saadakseen hyviä valokuvia oli kameran linssi kuitenkin painettava täysin kiinni tähän rautalankaverkkoon, jottei se verkko tullut kuviin mukaan. Muutaman jännän momentin saikin valokuvatessa sitten kokea muutoin niin turvallisessa puistossa. Lisäksi matkatoverini aurinkolasit hävisivät puistossa kummallisesti. En tiedä, syövätkö krokotiilit aurinkolaseja…

Krokotiilipuisto tänään

Kävin kyseisessä The Madras Crocodile Bank -krokotiilipuistossa muutamia vuosia sitten, ja kun nyt tiedustelin, olisiko puisto yhä toiminnassa, sain Googlen hakutulossivulta huomata, että lähes kaikkien Tamil Nadun krokotiilipuistojen kohdalla luki suljettu tai tilapäisesti suljettu. Syy sulkemiseen lienee mitä ilmeisimmin covid19.

Onneksi kuitenkin vaivauduin avaamaan krokotiilipuiston kotisivut uskomatta Googlen hakutuloksiin, sillä kotisivut kertoivat, että krokotiilipuisto oli auennut jälleen jo yli kymmenen päivää sitten.

Lue ja katso lisää matkailua Intiassa teoksestani INDIVUE – Matka Intiaan

Oletko itse käynyt kyseisessä krokotiilipuistossa tai jossain muussa intialaisessa krokotiilipuistossa? Oletko nähnyt krokotiileja luonnossa? Kerro kokemuksistasi tai kommentoi valokuvia oheiseen kommenttiosioon, joka sulkeutuu 2 viikon kuluttua.