Menolippu kaikkialle – Kirja-arvio
*pr (kirja saatu) blogiyhteistyössä Otava Kustannus Oy
Anna-Katri Räihän juurijulkaistu esikoisteos Menolippu kaikkialle herätti heti mielenkiintoni, kun kuulin sen olevan tulossa. Räihä, joka tunnetaan myös Adalmina’s Adventures -matkabloggaajana, on saavuttanut huomattavaa mainetta matkailupiireissä oltuaan ensimmäinen suomalainen nainen, joka on vieraillut jokaisessa maailman maassa. Toivoin, että hänen kirjansa Yksinmatkaajan käsikirja tarjoaisi matkatietoa ja vinkkejä kaikkiin näihin maailman 197 valtioon.
Kirjan julkkareissa selvisi, ettei Räihä ollut lähtenyt sentään näin mittavaan urakkaan, vaan Menolippu kaikkialle keskittyi antamaan konkreettisia neuvoja siihen, miten selvitä yksinmatkustamisen haasteista eri puolilla maailmaa, myös sellaisissa maissa, jotka ovat tavallisten turistireittien ulkopuolella. Ja tärkein ohje lienee se, ettei lähde ulkomaille sekoilemaan ja valmistautumatta. Räihällä on laaja kokemus seikkailijamatkailijana, mikä näkyy erityisesti siinä, miten hän kirjassa kuvailee matkojaan Ruandaan, Syyriaan, Afganistaniin ja Turkmenistaniin – paikkoihin, joita harva suomalainen edes osaa kuvitella matkakohteina. Minä mukaanlukien: Kyseiset maat eivät ole koskaan kuuluneet matkakohdelistalleni.
Kirjassa on runsaasti autenttisia valokuvia, jotka eivät ole läpikäyneet niitä pastellifilttereitä ja käsittelyjä, joihin olemme tottuneet sosiaalisessa mediassa, kuten Instagramissa. Onkin mielenkiintoista vertailla, miltä digitaaliset kuvat näyttävät kirjassa painettuna. Vaikka digitaalinen valokuvaus hallitsee nykyaikaa, paperille painetut kuvat tuovat niihin tietynlaista nostalgisuutta ja ainutlaatuisuutta.
Yksinmatkaajan käsikirja muistuttaa minua omasta matkabloggaajan taipaleeni alusta, joka alkoi Intiasta vuonna 2005. Yksin. Ja muistan yhä elävästi sen fiiliksen ja jännityksen, mikä siihen liittyi, kun lähti jonnekin kauas, paikkaan, josta ei tiennyt yhtään mitään, paitsi joitain huonoja uutisia. Internet ja matkailusaitit eivät olleet tuolloin vielä kovinkaan kehittyneet tai helposti saatavilla. Räihän teos herättää myös pohtimaan, miten matkabloggaamisen maailma on muuttunut näiden vuosien aikana.
En kuitenkaan ole samanlainen seikkailijamatkailija kuin Räihä harvinaisilla kohteillaan – tai monet miesmatkaajat, jotka saavat usein eniten huomiota mediassa – tyyliin, mitä kreisimpi trippi, sitä enemmän katsojia. Räihä sanoo tunnistavansa itsensä seikkailijaksi ja juuri tästä syystä hän on valinnut kohteikseen myös harvinaisempia ja vaikeasti saavutettavia maita. Itseäni ovat kiehtoneet aina enemmän paikat, joissa voi viihtyä ja viettää aikaa rauhassa sekä tutustua syvemmin paikalliseen kulttuuriin. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta ”bongata” jokaista maailman maata, kuin maratoonari konsanaan. Vaikka toisaalta, jos rahaa siihen olisi, niin voisihan siihen tarvekin ilmaantua.
Anna-Katri kirjoittaa kuitenkin mainiosti inhimillisistä seikkailukokemuksistaan ja sai minut lukemaan kirjan Menolippu kaikkialle kannesta kanteen, mikä on aina hyvän kirjan merkki. Ja voisin vielä mainita, ettei sitä tapahdu kovinkaan usein. Huomattava myös, että vaikken välttämättä jaa samaa intohimoa kaikissa maailman maissa matkustamiseen, on niistä kuitenkin mielenkiintoista lukea. Ja niistä on kivempi lukea kirjasta kuin netistä.
Anna-Katri Räihän teos onnistuu tarjoamaan kiinnostavan ja innoittavan näkökulman yksin matkustamisen maailmaan ja jo tästäkin syystä suosittelen tulevia yksinmatkustajia lukaisemaan tämän opaskirjan vinkit. Odotan myös innolla, kun Räihä kirjoittaa jatko-osan tälle kirjalle – ja toivon myös, että Otava on valmis kustantamaan ne kaikki.
Lue lisää matkaoppaita:
