Tallinnan risteily ja ravintola Bon Vivant Silja Serenadella

*pr-matka blogiyhteistyössä Tallink | Silja

Niinkuin Instagram-stoorejani seuranneet jo tietävät, käväisin pitkästä aikaa ulkomailla pari viikkoa sitten, vaikkakaan ei silloin vielä koronarajoitusten vuoksi maihin asti päästykään. Nimittäin Silja Serenade – laiva, jolla matkustin – seisoi matkustajineen Tallinnan satamassa koko yön, koskapa kyseessä oli 22h HelsinkiTallinna – Helsinki -risteily. Mukava sitä oli laivan kanneltakin katsella kaunista merellistä auringonlaskua Helsingin ylle ja aamulla vuorostaan auringon nousua Tallinnan taivaalle.

Kesäiset säät todella suosivat kyseistä risteilyä, joten tein siitä musiikkivideon, jonka voit katsoa seuraavaksi. Näet videolla meren ja ravintoloiden lisäksi commodore cabin -hytin ja mm. suklaisen suihkulähteen, joka löytyi Grande Buffetista irtokarkkitaivaan vierestä. Videossa nyt myös englanninkielinen tekstitys. –

Ravintola Bon Vivant Silja Serenadella

Tutustuin Silja Serenade -laivalla sen Bon Vivant -ravintolaan, jossa nautimme Artur Kazaritskin suunnitteleman Menu Nordic -illallisen. Kazaritski on Viron vuoden 2021 Bocuse d’Or kandidaatti.

Menu Nordicin ensimmäinen annos piti sisällään norjalaista kuningasrapua, katajanmarjoja, juuriselleripyreetä ja shampanja-Beurre Blanc -kastiketta. Kyseinen kuningasrapu ja shampanja-Beurre Blanc -kastike sopivat erinomaisesti yhteen niiden kanssa tarjoillun Champagne Marie-Courtin Efflorescence -juoman kanssa, joka oli maultaan erittäin kuivaa.

Kuningasrapua, katajanmarjoja, juuriselleripyreetä ja shampanja-Beurre Blanc -kastiketta

Menun toinen annos sisälsi turskaa voissa, savustettua lardoa, tuoretta kurkkua ja kermaista yrttikastiketta. Turska voissa sopi mainiosti yhteen sen kanssa tarjoillun juoman kera. Juoma oli nimeltään Emrich-Schönleber Halenberg Riesling vuodelta 2016.

Turskaa voissa, savustettua lardoa, tuoretta kurkkua ja kermaista yrttikastiketta

Ruoan kera tarjoiltiin tuoretta lämmintä leipää voin kera, ja oma lämmin gluteeniton leipäni lienee oli parhain gluteeniton leipä, jota olen koskaan syönyt. Kyseinen leipä oli Nutrifreen Panfette, ja sitä löytyi myös Bon Vivantin aamiaisbuffetista seuraavana päivänä. Illallisella lämmin leipä sai voin kera viisi tähteä ja kehut päälle.

Gluteeniton lämpimäksi paahdettu leipä

Menu Nordic -illallisen pääannos koostui paahdetusta ja sienillä täytetystä viiriäisestä Järveotsan tilalta sekä tryffeli-perunapyreestä. Koska itse en lintua syö, sain viiriäisen sijaan lohta tryffeli-perunapyreen kera, joka oli ihan ok ruoka-annos, mutta sen kanssa tarjoiltu punaviini ei välttämättä ollut parhain mahdollinen juoma lohen kera nauttia.

Lohta ja tryffeli-perunapyreetä

Jälkiruoaksi tarjoiltiin paistettu omenamousse, sitruunajogurttikerma ja karamelli-kama -crumble, jonka tilalle pyysin gluteenittoman vaihtoehdon. Gluteeniton sitruunajogurttikerma amaretin ja mintun kera oli myös maku- ja näköaisteja hivelevä jälkiruoka, jonka amaretti koostui voista, sokerista ja mantelijauhosta. Näet kuvat molemmista versioista ohessa.

Jälkiruokaviini oli puolestaan överimakea, mutta aivan ihana vaihtoehto sokerin ystävälle.

Siljan Starlight-yökerhossa katsoin vauhdikkaan ja taidokkaan Rock On! -shown ja kuunnellessani Blasterin livekeikkaa tajusin, millaisessa tyhjiössä olin elänyt koko koronavuoden ilman elävää musiikkia. Juomana minulla oli virkistävä Maaritin erikoinen, jota ei löydy yökerhon listalta, mutta joka tehdään pyydettäessä. Maaritin erikoinen sisälsi mm. rommia ja appelsiinimehua ja se oli koristeltu tuoreilla hedelmillä.

”Maaritin erikoinen”

Aamiaisen söin myös Bon Vivant -ravintolassa, jossa buffet-valikoiman lisäksi sai tilata syötävää suoraan keittiöstä. Valitsin kaurapuuron sijaan mozzarellamunakkaan, joka oli huikea, hienostunut, mutta hieman liian vähäsuolainen aamiaisvaihtoehto. Lisäksi päätin ottaa tavanomaisen aamuteeni sijaan kahvia, ja se oli nappivalinta. Ravintolassa tarjoiltu Kulta Katriinan tumma paahto oli niin hyvää, että oksat pois. Harkitsin sen vuoksi jopa alkaa tyystin kahvinjuojaksi taas.

Lopuksi mainittakoon vielä Siljan Grande Buffetin lounastärpit, jotka olivat hummus ja mansikkajäätelö. Ja tottahan sitä suklaasuihkulähdettä pitää kokeilla, vaahtokarkeilla tai banaaneilla dipaten, suu makeaksi.

Suklaalähde

Matkan aikana Siljan laivalla oli koronan vuoksi maskisuositus, ei maskipakkoa, ja sen verran hyvin kanssamatkustajat kantoivat maskittominakin vastuutaan, että nyt, kun kaksi viikkoa on risteilystä kulunut, voin todeta olevani yhä terveen kirjoissa ja valmis uusiin matkoihin.

Kyseinen Silja Serenaden 22h -risteily Helsingin ja Tallinnan välillä on kuitenkin tältä kesältä ohi, mutta jatkuu silti toisessa muodossa, nimittäin juuri alkaneet Päivä Ahvenanmaalla -risteilyt Silja Serenadella kulkevat juurikin samaa reittiä Helsingistä Tallinnaan, käyden kuitenkin vielä Maarianhaminassa asti kääntymässä. Siinäpä varsin kiehtova irtiotto arkeen, kun Ahvenanmaalla ehtii viettää maissa jopa 8 tuntia. Ja viinin ystäville tiedoksi, ettei tuolla risteilyllä ole laivan tax free -myymälässä mitään rajoituksia ostomäärän suhteen.

Huom. Tämän artikkelin tarkoitus ei ole rohkaista sinua käyttämään alkoholia, joten ethän kommentoi alkoholijuomia.

Lue lisää Maarianhaminan ravintoloista täällä ja tilaa blogini ja somekanavani, niin pysyt matkassa mukana!

10 kuvaa vuodelta 2020

Matkabloggajien keskuudessa on pyörinyt kuvahaaste – 10 kuvaa koronavuodelta 2020, ja päätin ottaa siihen osaa. Omalta osaltanihan vuosi 2020 alkoi aivan normaalisti ja kolme matkaakin oli varattuna, mutta loppujen lopuksi ehdin käydä vain Riiassa ennenkuin rajat sulkeutuivat koronan vuoksi keväällä 2020. Kesän matkat peruuntuivat ja ainoaksi ulkomaanmatkakohteeksi jäi Tallinna. Onneksi Suomestakin löytyi kauniita maisemia.

10 kuvaa vuodelta 2020

1. Vuoden suosikkikuva

Ruskaa Helsingissä vuonna 2020
Ruskaa Helsingissä

Vuoden 2020 suosikkikuvakseni valikoitui kuva syksyisen ruskan väreistä Helsingissä. Mielestäni tämä valokuva on oiva esimerkki siitä, miten valokuva ja maalaus voivat muistuttaa toisiaan.

2. Arjen luksusta

Kauppatori Allas Sea & Pool terassi
Kauppatori Allas Sea & Pool terassi

Vaikka vuosi 2020 tuli vietettyä suurimmalti osin kotosalla erinäisistä syistä johtuen, niin oli ilahduttavaa löytää Helsingin Kauppatorin kupeesta tämä Allas Sea & Poolin terassi, jossa pääsi ihailemaan auringonlaskua marjasmoothien ja teen kanssa. Todellista arjen luksusta auringonlaskufriikeille. Oheisessa kuvassa aurinko tosin on jo laskenut.

3. Kesäkuva

Kesäilta Aurinkorannalla
Kesäilta Aurinkorannalla

Vuoden 2020 kesäkuvaksi valitsin tämän otoksen valoisasta kesäillasta Vuosaaren Aurinkorannalla Helsingissä. Kuvassa lapset leikkivät rantahietikolla, nuoriso ui vedessä ja aikuiset saunovat saunalautalla, kauempana horisontissa, keskellä merta. Kesäiltaa kaupungissa parhaimmillaan.

4. Ihana majapaikka

Auringonlaskunäkymä hotellin parvekkeelta
Auringonlaskunäkymä hotellin parvekkeelta

Maalautin parvekkeeni valkoiseksi juuri kesän kynnyksellä, joten siellä kelpasi loikoilla kesäaikaan iltamyöhään, muttei sentään nukkua. Sen vuoksi vuoden 2020 ihanan majapaikan tittelin sai tämä tallinnalainen hotelli, jonka parvekkeelta pääsi ihailemaan tallinnalaista auringonlaskua ilman sen suurempaa liikenteen mekkalaa.

5. Hauska muisto

Väärä osoite TripAdvisorissa
Väärä osoite TripAdvisorissa
Telliskivi 8
Telliskivi 8

Kesällä 2020 päädyin käymään tallinnalaisessa Fotografiska-valokuvamuseossa. Koronatilanteesta johtuen päätin suosia kävelemistä julkisten liikennevälineiden sijaan ja katsoin reittiohjeet museoon Tripadvisorista. Se oli virhe, sillä siellä Fotografiskan osoitteeksi oli laitettu Telliskivi 8, ja kun kyseinen osoite vihdoin löytyi, oli pettymys suuri, kun paikalta löytyikin vain puinen talo, peili sekä seinätöherrystä. Tapaus oli jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka Tripadvisoriin ei voi luottaa. Museon oikea osoitehan oli Telliskivi 60 ja se löytyi paljon kauempaa. Tapaus kyllä nauratti silloin, kun sää oli aurinkoinen kävellä, muttei enää myöhemmin illalla ja seuraavana päivänä, kaiken sen kävelyn jälkeen. Olkoon se kuitenkin hauska ajan kultaama muisto vuodelta 2020.

6. Herkullinen hetki

Porkkanakakku kera minttuteen
Porkkanakakku kera minttuteen

Vuoden 2020 herkullinen hetki olisi hyvin voinut olla suklaakakku ja tee Helsingin keskustassa tai se ensimmäinen masala dosa, jonka Helsingissä pääsin syömään. Pitkän pohdinnan jälkeen tittelin kuitenkin sai porkkanakakku kera minttuteen, jonka sain nauttia Riian romanttisimmaksi mainostetussa kahvilassa. Harvoin sitä gluteenileivoksilla herkuttelee, vaikka ne ovatkin niin sokerisen herkullisia. Tein muuten Riian keskustan parhaimmista kahviloista videon, jos haluat tietää, missä kyseisen herkkuni nautin.

7. Se ei-niin-hohdokas muisto

Lumeton talvi Helsingissä
Lumeton talvi Helsingissä

Mietin pitkään, olisiko tämä ollutkin se vuoden 2020 hauska muisto: Talvi ilman lunta ja jäätä Helsingissä – mutta ilmastonmuutoksen vuoksi hylkäsin ajatuksen. Oheinen kuva on todellakin helsinkiläiseltä uimarannalta vuoden takaa. Tällä hetkellä Helsingin rannat ovat onneksi lunta valkoisenaan ja meri niin jäässä, että näkee ihmisten kävelevän sen päällä, niinkuin videossa vuonna 2018. Mutta, jos lunta ei tänä vuonna olisikaan Helsinkiin saatu, niin silloin tämä olisi ilman muuta ollut se ei-niin-hohdokas muisto, kun henkilökohtaisuuksiin ei mennä.

8. Rakkaassa seurassa

Oopperatalon orkesteri ja Bajadeeri-baletin katsomoa
Oopperatalon orkesteri ja Bajadeeri-baletin katsomoa

Olen toteuttanut useat ulkomaanmatkoistani rakkaassa seurassa, niinkuin tämän käyntini balettinäytöksessä Ooppera-talossa. Mutta koska priva on privaa, eivät matkatoverini blogisivuilla komeile. Koska olen kuitenkin aina rakastanut elävää musiikkia, sopi tämä kuva sitä paremmallakin syyllä tähän. Baletin nimi oli muuten Bajadeeri ja näytös tuossa kuvassa vasta alkamaisillaan, rakkaassa seurassa.

9. Suosikkikuva itsestä

Länsisatama kesä 2020
Länsisatamaa

Koska en ole omia kuviani blogiini laittanut yli 15 vuoteen, niin ei tämä haastekaan tee siihen poikkeusta. Vai tekeekö? Jos oikein tarkkaan katsot, niin näet minut valokuvaamassa maisemia kuvan alareunassa.

Mutta ei tämä suosikkikuvani ollut vaikka hehkuukin mukavasti lähdön tunnelmaa Helsingin Länsisatamassa. Todellisuudessa suosikkikuvani vuodelta 2020 olisi voinut olla se kuva, jossa olen tallinnalaisen hotellin parvekkeella ja siristän silmiäni, kun aurinko häikäisee ja tuuli tuivertaa pitkät hiukseni ympäriinsä niin, että ne peittävät puolet kasvoistani. Tai ehkä sittenkin se kuva, jonka otin itsestäni tallinnalaisen Patarein vankilan seinällä roikkuvan peilin kautta. Myös Tallinnan vanhan kaupungin ikkunoista heijastuvat omakuvat matkaseurueeni kanssa olivat suosikkejani vuonna 2020. Tai ne tuulen tuivertamat selfiet matkaseurueeni kanssa Pyhän Pietarin kirkon tornissa, kun jäätävästä viimasta johtuen piti olla todella nopea, jotta kuvan ylipäätään sai kohmeisilla sormilla otettua ja jonka jälkeen piti välittömästi kiirehtiä takaisin lämpimiin sisätiloihin.

10. Unohtumaton maisema

Näkymä Pyhän Pietarin kirkon tornista Riiassa
Näkymä Pyhän Pietarin kirkon tornista Riiassa

Vuoden 2020 unohtumaton maisema oli juuri tuo, mikä avautui edellä mainitsemani Pyhän Pietarin kirkon tornista Riiassa. Tornin huippuhan on maksullinen nähtävyys, jonne alkumatka noustaan portaita pitkin ja loppumatka hissin avulla. Ja kuten mainitsin, talvella kirkon tornin huipulla käy kova tuulenviima, joka tuo vedet silmiin ja jäädyttää sormet niin, että todella nopea saa kameran kanssa olla, jos haluaa näkymän taltioida. Itse päädyin laittamaan tämän maiseman myös erääseen helsinkiläiseen taidenäyttelyyn parin muun matkailuaiheisen valokuvani kera vuonna 2020, sillä sen verran siihen näkymään tykästyin.

Tällaisia olivat siis vuoden 2020 suosikkikuvani.

KUVAHAASTE – OHJEET:

Minkälainen vuosi teillä on ollut? Kerro se kuvin, edellä mainittuihin otsikoihin sopien. Linkkaa Muuttolintu kuvahaasteen lähteeksi, kopioi nämä ohjeet juttusi loppuun ja jos haluat, linkkaa juttusi Muuttolintu-blogin kommentteihin.

Lue myös päivitetyt teokseni: Matka Eurooppaan

Matka Goaan

Matka Intiaan

Etelä-intialainen ravintola Tallinnassa

Viime syksynä suunnittelin matkaa Tukholmaan, josta olin löytänyt ihanan etelä-intialaisen ravintolan Saravanaa Bhavanin. Tarkoitus oli mennä Tukholmaan heti alkukesästä 2020, kun kesälomat alkaisivat, mutta elämä päättikin toisin tuomalla koronan matkustusrajoituksineen, niin kuin varmaan muistatkin.

Viro oli viime kesänä yksi niistä harvoista turvallisista maista, joihin sai matkustaa, ja minäkin kävin siellä. Yllätys oli mieluinen, kun Tallinnastakin löytyi etelä-intialainen ravintola. Päätin käydä testaamassa sen.

Banana Leaf -ravintola T2 -kauppakeskus Tallinna
Ravintola Banana Leaf Tallinnassa

Tuo ravintola oli nimeltään Banana Leaf ja se sijaitsi tunnetussa T2-ostoskeskuksessa, jonne kävelymatkaa Tallinnan satamasta kertyi muutama kilometri. Toki sinne joukkoliikennevälineilläkin olisi päässyt.

T2-kauppakeskuksessa oli mukava lasikatto ja kattoikkunan läpi siinti valkoinen maailmanpyörä, josta olisi ollut mukava katsella auringonlaskua aterian jälkeen, mutta kauppakeskus suljettiinkin jo klo 21, eikä aikaa huvitteluun illallisen jälkeen jäänyt.

Kauppakeskus T2 kattoikkuna ja sisustus
Kauppakeskus T2 kattoikkuna ja sisustus

Banana Leaf Teekakkosessa ei ollut mikään fancy-ravintola, mutta perussiisti intialainen kauppakeskusravintola, jossa tarjoilijat pyydettäessä pyyhkivät pöydän edellisen asiakkaan jäljiltä.

Banana Leaf -ravintolan pöytä ja tuolit
Banana Leaf -ravintolan pöytä ja tuolit

Ravintolan menu oli lupaava ja sieltä löytyivät mm. vankai pakora, mukka jonna vada, fish varuval ja ambati pappu, joista minulla ei ollut harmainta aavistusta saati kokemusta, mutta päädyin kuitenkin tilaaman perinteisen paneer dosan, vaikka uttapamejakin olisi löytynyt kaikilla mausteilla. Juomaksi valitsin mangolassin, vaikkei sitä valmistettukaan tuoreesta hedelmästä.

Dosa Banana Leaf -ravintolassa
Dosa Banana Leaf -ravintolassa
Mangolassi Tallinnassa
Mangolassi Tallinnassa

Lähes vuosi oli ehtinyt kulua edellisestä etelä-intialaisesta ateriastani, joten meinasin hieman pettyä, kun dosa olikin vain okei, sen sijaan että se olisi ollut ihanan ohut ja rapea makuelämys mukavasti maustetun ja sopivan tulisen paneerjuuston kera.

Olin tullut Helsingistä asti ja kävellyt satamasta monta kilometriä kuumassa kesäillassa saadakseni syödä sopivan tulisen etelä-intialaisen aterian, ja sitten minulle tarjoiltiinkin joka-tallinnalaisen-naisen helpostisyötävä ja lähes mauton paksuhko suolainen pannukakku.

Onneksi huomasin ravintolan menuusta huomautuksen, että ”Köik road saab teha rohkem ja vähem vurtsikas”, mikä tarkoitti sitä, että ruoat voitaisiin valmistaa enemmän tai vähemmän maustettuina jokaisen asiakkaan yksilöllisten makunystyröiden mukaan. Niinpä rohkenin kysyä, onnistuisiko heiltä chili paneer, vaikkei sitä menuussa mainittukaan. Palvelu pelasi ja riemu oli suuri, kun annos saapui pöytään. Se maistui juuri sopivan tuliselta, niin että sen juuri ja juuri pystyi kyyneleittä syömään. Jouduimme jopa tilaamaan toisen vastaavan annoksen, sillä niin maistuvaa se oli.

Ravintola-ilta oli pelastettu ja paluumatka hotellille sujui mukavasti kävellen auringon laskiessa samanaikaisesti mailleen.

Chili paneer eli chiliä ja juustoa
Chili paneer eli chiliä ja juustoa

Entä menisinkö sitten uudestaan syömään tähän Banana Leaf -ravintolaan Tallinnassa? Kenties, mutta tällöin varmaankin välttäisin sikäläistä paneerjuustoa, jossa ilmeisesti oli niin paljon e-lisäaineita, että ne aiheuttivat terveydellisiä haittoja, jotka onneksi olivat suht lyhytkestoisia vaivoja. Ruoka ja sisustus saivat kolme tähteä viidestä.

Sittemminhän Helsinkiinkin avattiin kaikkien aikojen ensimmäinen etelä-intialainen ravintola, josta kirjoitin elokuussa 2020.

Lue myös miten matka Helsingistä Tallinnaan taittui ja missä yövyin Tallinnassa ollessani.

Voit lukea tämän postauksen myös englanniksi: South Indian restaurant in Tallinn