Intialainen samosa maistui Lontoossa, Big Benin juurella
Lontoo on kaupunki, jossa kulttuurit törmäävät ja erilaiset keittiöt sekoittuvat vaivattomasti. Toisinaan parhaimmat kulinaariset kokemukset eivät kuitenkaan tule Michelin-tähdellä palkituista ravintoloista, vaan vaatimattomista ruokakioskeista, jotka ovat piilossa vilkkaiden katujen varrella. Näin melkein tapahtui, kun huomasin Big Beniä vastapäätä olevan pienen takeaway-kioskin, jossa myytiin kuumia ja kullanruskeita intialaisia samosoja.
Samosakioski, jolla kyseenalainen hygienialuokitus
Se ei siis ollut aivan gourmet-kohde. Kioski oli pieni, mutkaton ja hieman haalistuneen näköinen turistien ja toimistotyöntekijöiden kiireiden rinnalla. Hygienialuokitustarra ikkunassa paljasti vaatimattoman 2/5 tähteä – mikä ei ollut aivan rohkaisevin merkki ruokaostoksiin. Mutta joskus katuruoka ei tarkoita täydellisyyttä, vaan kertoo mausta, aitoudesta sekä myös vähän seikkailusta. Ja tavallaan ajattelin, että ainakin Lontoossa, joka oli ennen osa EU:ta, pitäisi olla turvallisempaa syödä katuruokaa kuin Intiassa, mutta en tiedä miksi.
Ruokalista oli yksinkertainen – tee, kahvi, muutama leivonnainen ja pieni valikoima mm. intialaisia välipaloja, mukaan lukien kasvissamosia. Ja koskapa olen maistanut samosia eri puolilla Intiaa, Mumbain vilkkaasta katukulmasta Jaipurin hiljaisiin kojuihin, olin utelias. Voisiko tämä pieni kioski, joka sijaitsee Lontoon turistialueen sydämessä, tarjota aidon samosa-kokemuksen?
Big Ben ja Samosa Lontoossa
Ensivaikutelma: lupaava aromi.
Heti kun myyjä ojensi minulle samosan paperiin käärittynä, tiesin tehneeni oikean päätöksen. Friteerattu taikinakuori oli rapea, ja siinä oli juuri oikea määrä kultaisia hiutaleita. Se oli lämmin koskettaa. Ja jo ennen kuin otin ensimmäisen puraisuni, mausteiden, perunoiden ja paistetun taikinan rikas aromi täytti ilman.
Kyseessä oli Punjabi-tyylinen samosa, mutta ei klassisessa kolmiomuodossa: se oli litteämpi ja isompi, täytettynä runsaalla perunamuusilla, vihreillä herneillä ja hienonnetulla sipulilla, sekä maustettuna kuminalla, korianterilla ja garam masalalla. Kevyt tihkurusketus kirpeää tamarindichutneya täydensi pakkauksen.
Ensimmäinen puraisu: raikas, mausteinen ja lohdullinen.
Big Benin kellon ääni taustalla kävelin Thames-joen varrelle ja söin ensimmäisen puraisuni. Rapeus oli mukavaa, kuori murtautui paljastaen pehmeän, hyvin mausteisen sisuksen. Perunatäyte oli tasapainoinen – ei liian kuiva, eikä liian tahmea. Vihreästä chilistä tuli tyydyttävää lämpöä, jota pehmensi tamarindichutneyn makeus.
Hetkisen verran en seisonutkaan Lontoon keskustassa vaan minut kuljetettiin kadunvarren teekojuun Delhiin tai tienvarsikauppiaalle Amritsariin. Maut olivat niin aitoja.
Vaan jos vertaan tätä samosaa Suomessa pakastettuina ostamiini ja uunista lämpiminä syömiini Punjabi-samoihin, niin pakasteet kyllä voittavat, koska ne ovat yhtä maukkaita mutta vähärasvaisempia eli terveellisempiä.
Yllätys: ei katumusta.
2 tähden hygienialuokituksesta huolimatta vatsani pysyi täysin kunnossa. Ei salaperäisiä vatsakipuja, eikä katumusta – vain mausteiden viipyvä lämpö ja tyydytys odottamattoman hyvästä välipalasta. Ehkä kioskin arvosana ei vastannut sen ruoan laatua, tai ehkä minulla oli vain käynyt tuuri. Joka tapauksessa se oli muistutus siitä, että hyvää ruokaa voi löytää mitä odottamattomimmista paikoista.
Piilotettu piristys Lontoon sydämessä
Vain muutamalla punnalla saatu samosa-kokemus oli sen arvoinen. Vaikka Lontoossa onkin korkealuokkaisia intialaisia ravintoloita, kuten Dishoom ja Gymkhana, voi joskus intialaisen keittiön todellinen taika piillä intialaisessa katuruoassa. Tämä pieni kioski, sen vaatimaton ulkonäkö ja kyseenalainen hygienialuokitus, tarjosi kokemuksen, joka oli yksinkertainen, aito ja syvästi tyydyttävä.
Joten, jos löydät itsesi läheltä Big Beniä ja kaipaat intialaisia makuja, niin pidä silmällä sitä pientä kioskia aseman sisäänkäynnin lähellä.
Lue lisää matkailusta Intiassa ja Euroopassa online-teoksistani
