Kolin huipulla: Maisemat, jotka koskettivat sielua
*mainos/pr-matka yhteistyössä VisitKarelia_Finland ja Valamon Luostari
Korkealla Ukko-Kolin valkoisten kvartsiittikallioiden päällä seisova matkailija näkee maiseman, joka on vuosikymmenien ajan innoittanut taiteilijoita, runoilijoita ja kulkijoita. Pielisen järvenselkä avautuu silmien eteen pilkullisena metsäisistä saarista, taustanaan tummat kuusien ja mäntyjen siluetit. Tämä näkymä Kolin kansallispuistosta Itä-Suomessa on yksi Suomen tunnetuimmista ja rakastetuimmista maisemista.
Kuvassani ikuistin toukokuisen hetken, jolloin kevät oli vasta vähitellen syrjäyttämässä talven – pieniä lumikasoja löytyi vielä satunnaisesti sieltä täältä Kolin laelta. Järven pinta kimalsi pilvisen mutta valoisan taivaan alla, ja tuuli kuiskaili havupuiden latvoissa. Tämä maisema on tuttu Eero Järnefeltin maalauksista ja suomalaisen kansallisromantiikan sydämestä – raaka, villi kauneus, joka symboloi koko Suomen sielua.
Ukko-Koli ja näkymä, joka pysäyttää
Usein juuri tämä kallio toimii taustana Pielisellä otettaville selfieille, mutta omalla kohdallani, kun olin kiivennyt Ukko-Kolin huipulle, minua huimasikin yllättäen niin, etten uskaltanut kävellä aivan reunalle selfie-tasanteelle. Jäin hieman taaemmas, keskityin valokuvaukseen ja katselin maisemaa rauhassa kivisestä käsituesta kiinnipitäen.
Tätä nykyä Koli tunnetaan erityisesti näköalapaikkana, mutta aikoineen se on ollut myös muinainen, pyhä paikka. Karjalaiset käyttivät sitä vuosisatojen ajan kaskiviljelyyn ja pakanallisiin rituaaleihin. Nykyään Koli on rakastettu retkikohde niin vaeltajille kuin luonnon rauhaa etsiville, ja se tarjoaa yhteyden syvälle Suomen sydänmaahan.
Vanhan männyn alla – hiljainen hetki Pielisellä
Joskus luonnossa kokee hetkiä, jolloin koko maailma tuntuu pysähtyvän, ja valokuvaajana niitä on tullut ikuistettua varmaan museon verran. Yksi tällainen hetki avautui, kun seisoin Kolin kansallispuistossa jykevän, säiden pieksämän männyn alla ja katsoin Pieliselle.
Toisin kuin Ukko-Kolin laajat maisemat, tämä näkymä oli kätketympi, intiimimpi. Vanhan männyn oksien lomasta avautui sininen järvimaisema kuin mosaiikki. Ja juuri tässä paikassa tunsin oloni turvalliseksi, poissa väkijoukoista, täysin yksin luonnon kanssa. Auringonsäteet leikkivät neulasten ja kallion pinnalla, ja tunnelma oli meditatiivinen. Se oli Koli hiljaisimmillaan – ei määränpää, vaan hetki.
Idässä näkyi valon maalaama metsämaisema
Kolin itäpuolen maisema tarjoaa toisenlaisen näkymän kuin järvelle avautuvat maisemat. Iltapäivän pehmeässä valossa metsä idässä tuntui jatkuvan loputtomiin – kumpuilevaa maastoa, kuusien siluetteja ja etäisiä rinteitä, jotka saattoivat jatkua ehkäpä aina Venäjän rajoille asti.
Kuva, jonka otin valon osuessa metsään kuin siveltimen vedot kankaalle, muistuttaa yhä siitä, kuinka loputtomalta suomalainen metsä voi tuntua. Kolin hiljaiset metsät, kerrokselliset värit ja horisonttiin jatkuvat puut saivat pysähtymään – ja hengittämään syvään.
Tulipaikka metsän keskellä – lepohetki luonnossa
Kuusten ja graniittikallioiden keskellä Kolin kansallispuistossa oli yksinkertainen, mutta kutsuva levähdyspaikka: puupenkkiympyrä ja katettu nuotiopaikka. Näet kuvan siitä artikkelin englanninkielisessä versiossa indivue.comissa. Jokamiehenoikeus on niin arvokas ja muistuttaa kulkijaansa, ettei luonto ole vain katseltavaksi, vaan myös käytettäväksi – kunhan sen tekee kunnioittaen.
Tulipaikat ovat yleisiä Kolin vaellusreittien varrella, ja ne tarjoavat mahdollisuuden pysähtyä, lämmittää eväitä tai vain istua hiljaisuudessa. Metsähallitus ylläpitää näitä paikkoja osana laajempaa kansallispuistojen palveluverkostoa. Tärkeintä on muistaa retkietiketti: siivoa jälkesi, noudata tulisääntöjä ja jätä paikka parempaan kuntoon kuin löysit sen.
Kolin tervetulokyltti
Ennen kuin lähdet tutustumaan Kolin ikiaikaisiin maisemiin, sinua tervehtivät selkeät opastaulut, jotka toimivat sekä käytännön ohjeina että kutsuna astua kansallismaiseman syliin.
Ensimmäinen kyltti kertoo Kolin historiasta, kulttuurista ja geologiasta – sekä esittelee taiteilijoiden ikuistaman näkymän, joka on osa suomalaista identiteettiä. Keskimmäinen taulu opastaa päivän vaellusreitit, karttoineen ja vaativuustasoineen: Ukko-Kolin lyhyestä kierroksesta Mäkrän kiertoon. Viimeinen taulu kertaa kansallispuiston säännöt: pysy reiteillä, älä roskaa, kunnioita luontoa.
Eero Järnefeltin muistolaatta – hiljainen kunnianosoitus
Kolin poluilla kulkiessa saattaa ohittaa lähes huomaamatta pronssisen muistolaatan, joka on kiinnitetty luonnonkallioon – se on hiljainen kunnianosoitus yhdelle Suomen kultakauden taiteilijoista, Eero Järnefeltille (1863–1937).
Järnefeltin kerrotaan vierailleen Kolilla usein 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, ja hänen teoksensa – kuten Syysmaisema Pielisjärveltä – ovat muokanneet koko kansakunnan käsitystä suomalaisesta luonnosta. Muistomerkki sijaitsee rauhallisen polun varrella Ukko-Kolin ja Mäkränvaaran välillä, ja se sulautuu lähes huomaamattomasti kallion pintaan – aivan kuten Järnefeltin taidekin sulautui osaksi luontoa.
Muistomerkin sijainti
- Paikka: Kolin kansallispuisto, polulla Ukko-Kolilta kohti Mäkränvaaraa
- Näin löydät sen: Lähde luontokeskus Ukolta, kulje grillipaikan ohi ja tarkkaile kallioseinämää reitin varrella
- Aika: Paras aika vierailla on keväästä syksyyn – talvella polku voi olla jäinen
- Vinkki: Pysähdy ja kuvittele Järnefelt maalaamassa tätä maisemaa sivellin kädessään
Matkalla Koliin – Pysähdys tien varrella
Matka Pohjois-Karjalan halki tarjoaa elämyksiä myös tien varrella. Yhtenä hetkenä kuvasin järvimaisemaa Koliin vievän tien lähellä – peilityyni vedenpinta heijasti raskasta taivasta ja näkymä oli maalauksellinen. Pilvien liike veden yllä tai auringon säde pimeyden keskellä on aina merkittävä osa visuaalisesti virittyneen matkailijan kokemusta.
Käytännön tietoa Kolin matkalle
- Sijainti: Kolin kansallispuisto, Lieksa, Pohjois-Karjala, Suomi
- Osoite navigointiin: Ylä-Kolintie 39, 83960 Koli
- Näin pääset:
- Autolla: Joensuusta noin tunnin ajomatka
- Julkisilla: Kesäisin bussiyhteys Koliin Joensuusta
- Pääsymaksu: Maksuton; pysäköinti voi maksaa sesongin aikana
- Paras aika vierailla: Touko–lokakuu vaellusta ajatellen
- Palvelut: Luontokeskus Ukko, karttoja, näyttelyitä ja kahvila. Reitit vievät Ukko-Kolille, Akka-Kolille ja Paha-Kolille.
Maisema Kolilta Helsingin Rautatieasemalla
Helsingin rautatieaseman restauroitavana ollut Eero Järnefeltin, A. W. Finchin ja Ilmari Aallon maalaama teos Maisema Kolilta on yksi Suomen suurimmista kankaalle tehdyistä maalauksista. Se on kooltaan lähes 40 neliömetriä ja painoa sillä on 305 kiloa. Se valmistui vuonna 1911 ja rautatieaseman seinälle se nostettiin esille 1923. Maalaus on ollut konservoitavana ja konservointi on nyt valmis, kirjoittaa Yle. Odotus- ja ravintolasalin uusi ravintola paljastetaan syyskuussa.
Löydä lisää inspiroivia luontokohteita ja matkavinkkejä Suomeen päivittyvästä visuaalisesta verkkomatkaoppaastani!
