Viimeinen viikko Ateneumissa: Gallen-Kallela, Klimt ja Wien

Aika rientää, sillä tuntuu, kuin Ateneumin ovet olisivat juuri äskettäin avautuneet näyttelylle Gallen-Kallela, Klimt ja Wien, ja nyt eletään jo näyttelyn viimeistä viikkoa. Tällä viikolla näyttely on avoinna pidennetyin aukioloajoin, ja esillä siis vielä 1.2.2025 saakka. Kyseessä on kokonaisuus, joka avaa poikkeuksellisen näkymän suomalaisen ja wieniläisen modernismin risteyskohtiin sekä Gustav Klimtin taiteeseen ja hänen kulttuuriseen ympäristöönsä. Toki esillä on enemmän Gallen-Kallelan maalauksia kuin Klimtin, mutta myös muilta taiteilijoilta nähdään hyviä teoksia esimerkiksi maisemamaalausosiossa.

Näyttelyn vaikuttavimpiin hetkiin kuuluu esim. Klimtin myöhäiskauden teos Amalie Zuckerkandlin muotokuva, joka on myös näyttelyn viimeisin työ. Se on maalaus, joka pysäyttää – ei vain esteettisesti, vaan myös historiallisesti ja inhimillisesti. Näin teoksen itse aikoinaan Wienissä, Belvederen taidemuseossa, mutta kyseinen teos avautui minulle vasta Helsingissä, kun tajusin, että työ oli jäänyt konkreettisesti kesken. Olin aina siihen asti, myös Wienissä käydessäni, täydentänyt mielessäni Amalien juhla-asun valmiiksi, mutta todellisuudessa sitä ei kankaalla ollut. Varsinainen silmänkääntötemppu.

Keskeneräinen mestariteos: Amalie Zuckerkandlin muotokuva

Amalie Zuckerkandlin muotokuva jäi keskeneräiseksi ensisijaisesti siksi, että Gustav Klimt kuoli äkillisesti vuonna 1918 saatuaan aivohalvauksen. Teos kuuluu Klimtin myöhäiskauteen ja on yksi hänen viimeisistä muotokuvistaan. Amalie Zuckerkandl oli wieniläisen teollisuus- ja kulttuurivaikuttajan Emil Zuckerkandlin puoliso, ja perhe kuului Klimtin mesenaattien ja tuttavapiirin ytimeen. Maalaus tilattiin Klimtiltä, mutta työ jäi kesken hänen kuolemansa vuoksi.

Teoksen keskeneräisyys ilmenee selvästi: kasvot ja osa vartalosta ovat pitkälle työstettyjä, kun taas vaatetus ja tausta jäävät luonnosmaisiksi. Olin aina ajatellut, että kyseisellä naisella oli viimeistelemätön kullansävyinen juhlapuku päällään, ennenkuin katsoin tarkemmin ja tajusin, että teoksen maalaus oli jäänyt kesken. Keskeneräisyys ei kuitenkaan ole poikkeus Klimtin myöhäiskauden työskentelytavassa. Hän viimeisteli usein kasvot varhaisessa vaiheessa ja jätti muun sommittelun myöhemmäksi. Mutta tässä tapauksessa hän ei siis ehtinyt enää palata teoksen pariin.

Teos syntyi ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin Wienin kulttuurielämä oli epävakaata ja yleinen epävarmuus vaikutti myös taiteelliseen työskentelyyn. Vaikka sota ei ole suora syy keskeneräisyyteen, se muodostaa merkittävän historiallisen taustan.

Nykyisin juuri keskeneräisyys tekee maalauksesta poikkeuksellisen kiinnostavan. Se tarjoaa harvinaisen näkymän Klimtin työprosessiin ja hänen tapaan rakentaa muotokuvia vaihe vaiheelta. Teosta ei pidetä epäonnistuneena, vaan ainutlaatuisena dokumenttina mestarin viimeisistä työvuosista.

Amalie Zuckerkandlin muotokuvan taustaa

Muotokuva ajoittuu vuosille 1916–1918 ja aikaan jolloin Klimt oli jättänyt taakseen kuuluisan kultakautensa ornamentaalisen loiston ja siirtynyt vapaampaan, maalauksellisempaan ja ekspressiivisempään ilmaisuun. Sivellintyö on näkyvämpää, värit pehmeämpiä ja sommittelu ilmavampaa. Hahmo ikään kuin nousee esiin kankaasta, osittain vasta muotoutuvasta ympäristöstä.

Kasvot ovat teoksen psykologinen ydin. Amalie Zuckerkandlin katse on vakava ja hillitty, jopa etäinen. Ilmeessä on nähty hienovaraista melankoliaa, älyllistä pidättyvyyttä ja wieniläisen sivistyneistön arvokkuutta. Kasvojen realistinen ja herkkä mallinnus korostaa yksilöllisyyttä ja sisäistä elämää, mikä erottaa teoksen Klimtin varhaisemmista, koristeellisuutta painottavista muotokuvista.

Vaatetuksen ja taustan keskeneräisyys on myöhemmin tulkittu myös symbolisesti. Se korostaa henkilön olemusta ympäristön sijaan, jättää katsojalle tilaa tulkinnalle ja luo vaikutelman ajattomuudesta – jopa eksistentiaalisesta keskeneräisyydestä. Teos tuntuu pysähtyneen hetkeen, mikä on erityisen koskettavaa, kun sitä tarkastellaan Klimtin oman kuoleman kynnyksellä syntyneenä työnä.

Muotokuvan historiallinen kerrostuma ja traaginen jälkikaiku

Kun Klimt maalasi Amalie Zuckerkandlia noin vuonna 1917, hän kuvasi arvokasta, vaurasta ja vaikutusvaltaista wieniläistä naista. Kukaan ei tuolloin voinut aavistaa, että vain muutamaa vuosikymmentä myöhemmin sama henkilö joutuisi holokaustin uhriksi.

Juuri tämä tieto antaa teokselle sen jälkikäteisen traagisen kerrostuman. Muotokuva edustaa maailmaa, joka tuhottiin: wieniläistä juutalaista sivistyneistöä, sen kulttuuria, turvaa ja asemaa. Kun puhutaan teoksen traagisuudesta, tarkoitetaan tätä kokonaisuutta: Klimtin kuolemaa ennen työn valmistumista, kuvattavan henkilön kuolemaa kansanmurhassa ja kokonaisen kulttuurisen maailman katoamista. Tässä mielessä teos on siis myös historiallinen todistuskappale.

Klimtin portfolio ja elokuvallinen näkökulma

Ateneumissa nähtävän näyttelyn muihin keskeisiin kohokohtiin kuuluu Klimtin portfolio. Kyseessä oli laaja, useissa osissa julkaistu grafiikkasarja, jonka tarkoituksena oli dokumentoida ja levittää Klimtin tuotantoa kansainvälisesti. Portfolio sisälsi korkealaatuisia heliogravyyrejä ja fotomekaanisia painokuvia hänen tunnetuimmista teoksistaan, erityisesti kultakauden maalauksista ja edustavista muotokuvista. Julkaisu oli suunnattu museoille, kokoajille ja taidehistorioitsijoille, ei suurelle yleisölle. Näyttelyssä esillä oleva kokonaisuus onkin siis harvinainen ja institutionaalisesti merkittävä. Ja se näyttää siltä, kuin se olisi juuri eilen saapunut painosta!

Parin muun Klimtin työn lisäksi Ateneumin näyttelyssä esitetään 21 minuutin mittainen elokuva Kaipuu sinne, joka käsittelee Klimtin aikaa Atterseellä Ylä-Itävallassa.

Attersee – vapauden ja modernismin maisema

Klimt vietti useita kesiään Atterseen seudulla, erityisesti Litzlbergissä, Kammer-Schörflingissä ja Weissenbach am Atterseessä. Hän vetäytyi Wienin seurapiireistä ja muotokuvatilauksista maaseudun rauhaan. Atterseellä Klimt keskittyi lähes yksinomaan maisemamaalaukseen: järvinäkymiin, metsiin, puutarhoihin ja niittyihin.

Näille maisemille ovat ominaisia neliömäinen sommittelu, horisontin häivyttäminen ja mosaiikkimainen pintarakenne. Luonto ei ole realistinen näkymä, vaan rakenteellinen pinta, jossa väri ja rytmi ovat keskiössä. Atterseellä Klimt etääntyi jugendista ja lähestyi postimpressionismia, symbolismin ja abstraktion rajapintaa sekä varhaista modernismia.

Attersee oli Klimtille vetäytymisen ja kokeilun paikka, yksityinen maailma, jossa hän eli yksinkertaisesti, ui päivittäin järvessä ja työskenteli ilman sosiaalista painetta. 1900-luvun alussa Attersee houkutteli taiteilijoita, kirjailijoita ja säveltäjiä. Gustav Klimtin lisäksi alueella vietti aikaa mm. Emilie Flöge, joka oli muotisuunnittelija ja Klimtin elämänkumppani. Alue on yhä tänäkin päivänä merkittävä kulttuurihistoriallinen järviseutu ja rauhallinen ja suosittu kesälomakohde itävaltalaisille. Matkakohde, jossa painotetaan kestävää matkailua ja paikallista elämäntapaa, ja vähemmän tunnettu kuin monet Alppikohteet.

Secessio tunnetuksi

Ateneumin näyttely teki tunnetuksi secessiona tunnettua taidesuuntausta. Secessio, saksaksi Wiener Secession, on 1800–1900-lukujen vaihteessa syntynyt taide- ja kulttuuriliike, joka merkitsi tietoista irtautumista vanhoista, akateemisista taideihanteista. Sana secessio tarkoittaa kirjaimellisesti eroamista, ja juuri tästä ajatuksesta liike sai nimensä. Taiteilijat halusivat irtautua instituutioista ja säännöistä, jotka heidän mielestään estivät taiteen uudistumista ja oman aikansa ilmaisua.

Secessio liittyy laajempaan eurooppalaiseen jugend-liikkeeseen, mutta sillä on selvästi omaleimainen, erityisesti Wieniin ja Keski-Eurooppaan sidoksissa oleva luonne. Wienin secessio oli tyylisuunta sekä kokonaisvaltainen kulttuurinen ohjelma, jonka tavoitteena oli muuttaa käsitystä taiteesta, taiteilijan roolista ja taiteen suhteesta yhteiskuntaan.

Wienin secession synty

Wienin secessio perustettiin vuonna 1897, kun joukko taiteilijoita erosi Itävallan virallisesta taiteilijaseurasta, Künstlerhausista. Ero oli tietoinen ja julkinen kannanotto vanhoja rakenteita vastaan. Liikkeen keskeisin hahmo oli Gustav Klimt, joka toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana ja nousi nopeasti secessionin visuaaliseksi symboliksi.

Secessioniin kuului kuvataiteilijoiden lisäksi arkkitehteja, muotoilijoita ja graafikkoja. Tärkeää oli ajatus siitä, ettei taidetta jaettu korkeaan ja matalaan, vaan kaikki taiteen muodot nähtiin yhtä arvokkaina. Maalaustaide, arkkitehtuuri, huonekalut, tekstiilit, grafiikka ja typografia muodostivat yhtenäisen kokonaisuuden.

Secessionin perusajatus ja filosofia

Secessionin keskeinen ajatus oli taiteen vapaus. Taiteen tuli heijastaa omaa aikaansa eikä jäljitellä menneitä tyylejä. Historialliset koristeaiheet ja akateemiset säännöt koettiin rajoittavina, ja niiden tilalle haluttiin uusi, moderni visuaalinen kieli.

Tärkeä periaate oli myös eri taiteenalojen yhdistäminen. Secessionissa pyrittiin kokonaistaideteokseen, jossa arkkitehtuuri, sisustus, kuvataide ja muotoilu muodostivat harmonisen kokonaisuuden. Tämä ajattelu vaikutti voimakkaasti myöhempään modernismiin ja esimerkiksi Bauhaus-liikkeeseen.

Pieniä, mutta merkityksellisiä yksityiskohtia

Museovierailun kruunaa Ateneumin Höijer-kahvila, jossa on ollut tarjolla gluteenitonta sacherkakkua lähes koko näyttelyn ajan. Kakku muistuttaa maultaan paljon Wienissä maistamaani alkuperäistä sacherkakkua, mutta oheinen Helsingissä maistamani versio oli gluteeniton, joten siitä hyvästä vertailu kallistui tällä kertaa Helsingin eduksi.

Viimeinen mahdollisuus

Lisäksi on loppuvuodesta 2025 näyttelysalin ulkopuolelle aulaan laitettu esille Ateneum Gala 2025 asuja, jotka nähtiin siis ensimmäisen kerran joulukuussa 2025. Ne kannattaa myös käydä katsomassa, sillä asut näyttävät paljon paremmilta livenä, kuin miltä ne näyttivät suorassa webstriimauksessa Ateneum Galasta. Hieman harmittaa, että 30 asun kokonaisuudesta on esillä vain 10 asua kerrallaan, jolloin itse pääsin näkemään vain 10 viimeistä asua. Nuo asut ovat esillä Ateneumissa myöskin enää tämän viikonlopun ajan, niinkuin Gallen-Kallela, Klimt ja Wien -näyttely. Sinäkin siis ehdit vielä!

Lue myös matkavinkkejä Wieniin ja Eurooppaan.

Muita matkavinkkejä Helsinkiin.