Bussi Olomoucista Bratislavaan sekä ensivaikutelma Bratislavasta
Bussini Olomoucista, Bratislavaan lähti puoliltapäivin, joten kirjauduin ulos Airbnb-asunnostani kello 11:n aikoihin ja tilasin taksin. Bussipysäkki sijaitsi lähellä rautatieasemaa ja samaiselta pysäkiltä lähti useampikin bussi. Alun alkajaisiksi laitoin laukkuni väärän bussin kyytiin. Onneksi paikallinen huonoa englantia puhuva kanssamatkustaja osasi neuvoa, että bussini oli väärä, koska bussissa luki from Brno – eikä to Brno, johon minulla oli ennaltaostettu lippu.
Bussipysäkin vieressä sijaitsi se korkea talo, jossa sijaitsevan kiinalaisen ravintolan ikkunasta olisi päässyt näkemään Olomoucin kaupungin yläilmoista käsin. Valitettavasti tuo näkymä jäi tällä kertaa väliin, sillä Brno ja siellä sijaitseva juna-asema odottivat.
Matka Olomoucista Brno:hon kesti bussilla reilun tunnin verran ja tsekkiläisessä bussissa oli mukava istua. Matkan varrella näkyi paljon peltoja ja aavoja maisemia.
Brno:n juna-asema sijaitsi lähellä linja-autoasemaa, mutta olin kuitenkin hieman hukassa suuntavaistoni ja Google Mapsin kanssa. Kielitaidoton bussikuski tuli kuitenkin ystävällisesti neuvomaan oikean suunnan, mihin päin tuli lähteä.
Brno oli vilkas ja värikäs kaupunki, hieman sekasortoiselta vaikuttava, mutta tykkäsin kaupungin antamasta ensivaikutelmasta.
Siitä en kuitenkaan pitänyt, että junien saapumis- ja lähtölaiturin sai tietää vasta noin 10 minuuttia ennen junan lähtöä. Jouduin siis seisomaan ja pällistelemään näyttötaulun edessä pitkän aikaa ja odottelemaan tietoa siitä, mille junalaiturille minun lopulta tulisi mennä.
Itse junassa puolestaan oli vaikea saada istumapaikka, sillä vaikka minulla olikin etukäteen ostettu paikkalippu, niin ihmiset olivat vaihdelleet mielivaltaisesti omia istumapaikkojaan, jotta pääsevät esim. yhdessä perheensä kanssa istumaan. Sain lopulta istumapaikan parin rivin päästä alkuperäisestä paikastani, ja se oli ikkunapaikka. Vastapäätä minua istui alati yskivä mies, jonka paljas vatsa pilkotti paidan nappien välitse. Välillä hän torkkui suu auki ammollaan. Mies oli kuitenkin kohtelias, sillä matkan loppupuolella, kun Regional Jet -junan matkan alussa jakama vesipulloni putosi lattialle pöydän alle, nosti tämä kanssamatkustajani sen minulle ja minä kiitin.
Matkan varrella Brno:sta Bratislavaan maisemat olivat paljolti alavia peltoja ja myös yllättävän suuria auringonkukkapeltoja pääsi junan ikkunasta näkemään.
Lisäksi juna ajoi välillä mukavasti tuuheiden vihreiden lehtipuumetsien läpi ja siitä tuli lähes trooppinen viidakkofiilis. Internet ei junassa toiminut hyvin eivätkä viestit kulkeneet, mutta onneksi musiikkia pystyi kuuntelemaan. Minulla sattui olemaan soittimessa Karuneshia, ja se sopi hyvin ohikulkeviin maisemiin. Olo oli kuin Intiassa, melkein.
Ensivaikutelma Bratislavasta ja Slovakiasta
Ensivaikutelma Bratislavan juna-asemasta ja sitä ympäröivästä lähiseudusta oli intialainen, goamainen – ei niin rikkaalta näyttävä, mutta piristävän värikäs. Ja vehreä. Jos siis et ole käynyt Intiassa, mutta olet käynyt Bratislavan juna-asemalla Slovakiassa, niin tiedät, mitä tarkoitan.
Lähdin Bratislavan juna-asemalta kävelemään kohti majapaikkaani seuraten Google Mapsia. En tiedä, oliko se virhe, sillä kävelymatkaa matkalaukun kanssa kertyi loppujen lopuksi 1,7 kilometriä, mutta tulipahan nähtyä Bratislavasta sekin puoli. Kaupunkimaisemat Bratislavassa muistuttivat minua niin Venäjästä kuin Goasta, mikä on toisaalta hieman yllättävä yhdistelmä.
Yksiöni sijaitsi aivan Bratislavan linnan juurella. Pieneltä parvekkeelta näkyi linnan muurit ja paljon vehreitä puita. TV:stä näkyi MTV, mutta sieltä tuleva musiikki ei ilahduttanut. Oli kuuma aurinkoinen heinäkuinen päivä, mutta onneksi huoneessani oli tehokas kannettava tuuletin.
Levättyäni huoneistossa parisen tuntia, lähdin kävelemään läheisen Hrad-linnan ympäri ja heti kukkulan huipulta näin Tonava-joen. Joen toisella puolella näkyi puolestaan tunnettu bratislavalainen nähtävyys UFO-näköalatasanne. Kävelin siltaa pitkin joen toiselle puolelle, ja se puoli Bratislavaa vaikutti modernimmalta ja rakennukset olivat uudemman näköisiä. Joen toisella puolella näytti olevan myös paljon liikerakennuksia ja kävelin sisään läheiseen suureen ostoskeskukseen, jossa sijaitsi Bombay Express -ketjuravintola, johon olin aikoinaan ihastunut Prahassa käydessäni. Paneer Roll Bratislavan Bombay Ekspressissä maistui yhtä hyvältä kuin se oli maistunut Prahassakin. Sain siitä hieman energiaa kävellä takaisin Tonava-joen toiselle puolelle matkaväsymyksen painaessa niskassani, sillä en ollut pystynyt nukkumaan kunnolla Olomoucissa.
Vielä ennen joen ylitystä päätin vierailla UFO-tornissa, koska oli ilta ja auringonlasku näytti kauniilta. Pääsymaksu näköalatorniin oli 9,90 euroa ja hissi vei sinut ylös tornin huipulle. Tornin huipulla oli kattoterassi, jonka päällä ei ollut kattoa, joten pääsit nauttimaan ihanan viilentävästä kesätuulesta kun kultainen auringonlasku hemmotteli silmiäsi. Heinäkuisena iltana ei näköalatornissa ollut ruuhkaa, joten olisin voinut viihtyä siellä kauemmankin aikaa. Mutta koska olin uudessa ja tuntemattomassa kaupungissa, niin päätin kävellä vielä valoisaan aikaan takaisin majapaikkaani.
Joki allani virtasi yllättävän nopeasti ja suurella voimalla, kun kävelin siltaa pitkin sen yli. Joen vauhdissa oli jotain samaa kunnioitettavaa voimaa, mitä olin nähnyt Intian Rishikeshissä, jonka läpi Ganges-joki virtasi.
Lue myös, kuinka matkani alkoi sekä matkaoppaani Eurooppaan:
