Hotelli Mesikämmen ja lomakokemus Ähtäristä
Junamatka Helsingistä Ähtäriin sujui siis hyvin, niin kuin kerroin edellisessä postauksessani. Jäin pois Ähtäri Zoon pysäkillä, josta oli reilun kilometrin kävelymatka hotelli Mesikämmenneen. Hotelli sijaitsi vastapäätä Ähtärin Eläinpuistoa. Pandan kuvittamat eläinpuistomainokset opastivat perille: Niitä oli kiinnitetty sähkötolppiin matkan varrelle. Oli syysloman aika, mutta kävellessä ei ollut kylmä. Matkan varrella hotellille näkyi paikannimiä kuten Niemisjoki, Moksuntie, Arpainen ja Väliveden reitti. Muistelin Elimäen tarkoitus -kirjaani, jonka olin ostanut vuosikymmeniä sitten, ja mielikuvitukseni alkoi lentää: Mikä mahtoikaan olla Moksunhonka – sellainen nimi kun koristi erästä tiekylttiä. Matkan varrella junapysäkiltä hotelliin näkyi myös laajoja vihreitä nurmia, pieni lampi ja paljon ruskankeltaoranssilehtisiä koivupuita, jotka olivat osa Ähtärin Golfin kenttiä. Ennen saapumista Hotelli Mesikämmeneen, näkyi tien oikealla puolella, ei karhuja, eikä hirviä, vaan maatila, jota kutsuttiin kotieläinpihaksi. Mihin mahdoinkaan ollut tullut, mietin.
Hotelli Mesikämmen ja normaali huone
Punainen Mesikämmen-kirjainlogo koristi arkkitehtuurisesti mielenkiintoisen ja yllättävän matalalta näyttävän hotellin sisäänkäyntiä. Sisäänkäynnin tuntumassa oli suuri TV-ruutu, jossa näkyi videokuvassa panda mussuttamassa bambunlehtiä. Tiesin, että olin saapunut oikeaan paikkaan ja astuin sisään hotelliin. Koska hotelli oli rakennettu järveä kohti viettävään rinteeseen, jouduin käyttämään hissiä, jotta sain vietyä matkalaukkuni omaan huoneeseeni, joka sijaitsi alimmassa kerroksessa. Alin kerros ei yleensä herätä hyviä mielikuvia, koska mieleen tulee ensimmäiseksi liikenteen melusta kärsivät kadunvarsihotellit. Mutta hotelli Mesikämmen: se sijaitsi keskellä metsää, järven rannalla. Tie hotellihuoneeseeni kulki kallioon hakattujen seinien läpi vihreää kokolattiamattoa pitkin. Oli helppo havaita, että Hotelli Mesikämmenen oli suunnitellut sama arkkitehti kuin Helsingin Temppeliaukion kirkonkin, sillä molempia koristivat suuret massiiviset kivilohkareet. Käytävällä kävellessä tunsin hieman oudon hajun: Tältäkö kallion sisällä tuoksuu?
Avasin hotellihuoneen oven, enkä ollut uskoa silmiäni: oli kuin olisin saapunut kesämökille. Katto oli tehty laudoista ja valoverhojen takaa loisti auringonpaiste ja Honkajärven pinta, josta puolestaan heijastuivat valkoiset poutapilvet ja vastarannan metsä. Huoneen sisustus oli vaatimaton ja huonekalut hieman elämää nähneitä, kolmen tähden veroisesti, mutta se ei haitannut, sillä sänky tuntui mukavalta ja järvinäkymä parvekkeelta kruunasi kaiken. Vai pitäisikö sanoa, että pyhitti. Järvinäkymä oli täydellinen iltapäiväteetä varten, mutta huoneesta puuttui vedenkeitin. Avasin parvekkeen oven ja astuin ulos ihastelemaan upeita suomalaismaisemia. Kaikkialla oli niin hiljaista, niin hiljaista. Olin pakahtua ilosta: Jossei metelöiviä hotellihuonenaapureita ilmaantuisi, niin täällä helsinkiläinen pääsisi todella lepäämään. Katon lisäksi yksi huoneen seinistäkin oli puisista laudoista rakennettu ja TV oli asetettu korkealle katonrajaan: sitä pääsi katsomaan suoraan sängystä, kun käänsi päätä hieman vasempaan. Ja kun käänsi päätä hiemaan oikeaan, näkyi järvi. Mesikämmen-hotellin kylpyhuone tummansinisine laattoineen muistutti paljon Viking Gabriellan sviittihytin kylpyhuonetta: ehkä ne olivat samalta vuodelta, tai ainakin samalta vuosikymmeneltä kotoisin.
Ajasta puheenollen: hotellin info-lehtinen ei ollut nykyaikainen, sillä toisin kuin siinä sanottiin, huoneessa ei ollut enää puhelinta, enkä voinut soittaa huoneesta receptioniin muutoin kuin googlettamalla hotellin nettisivut ja etsimällä sieltä hotellin numeron ja käyttämällä sitten omaa puhelintani soittamiseen. Myöskään Spa:ta ei hotellissa enää ollut. Turvehoitoja ja hierontaa olisi kuitenkin saanut paikallisten yksityisyrittäjien toimesta. Valitettavasti minulla ei ollut aikaa niitä kokeilla tällä kertaa, joten en voi kertoa niistä sen enempää.
Illallinen Hotelli Mesikämmenen ravintolassa
Hotelli Mesikämmenen ravintola oli kiinni aamupalan jälkeen, eli se sulkeutui noin kello 10:30 ja aukesi uudestaan kello 16. Ravintolan edustalla oli onneksi pieni kahvio, josta sai muun muassa kahvia, teetä, sämpylöitä ja suklaapatukoita. Lisäksi läheisen pandatalon yhteydessä oli kahvila, josta olisi saanut päivällä ruokaa. Siitä, missä lähin ruokakauppa olisi ollut, ei minulla ollut aavistustakaan. Saati sitten, miten sinne olisi päässyt. Ehkä olisi pitänyt kävellä takaisin junaradan varteen ja odottaa sitä kaksi kertaa vuorokaudessa kulkevaa kiskobussia. Kysyin hotellin viereen juuri rakennettun uimahallin asiakaspalvelusta, miten ähtäriläiset sinne tulivat, ja vastaus oli, että omaa autoa käyttäen. Mitään paikallisbussia ei siihen tarkoitukseen ollut olemassa.
Menin hotellin ravintolaan illalliselle auringonlaskun aikaan, mutta valitettavasti pilvet olivat jo peittäneet taivaan niin, ettei aurinkoa näkynyt. Se oli hieman sääli, koska näkymät ravintolasta ulos järvelle olivat niin viehättävät. Pystyin hyvin kuvittelemaan, miten ihanaa kesällä olisi illallistaa, kun suurella terassiparvekkeella tarkeni istua. Jos siis vain hyttyset antaisivat illallistaa rauhassa. Pohjanmaallahan niitä kesäisin riittää. Ilahduin, että Hotelli Mesikämmenen ravintolan menusta löytyi myös kasvisvaihtoehtoja ja gluteenittomia vaihtoehtoja, vaikka olimme niin keskellä Suomea. Tilasin itselleni alkupalaksi viljatonta siemennäkkäriä, sinihomejuustoa ja viikunahilloa, hintaan 7,90e. Alkuruoka ei yllättänyt. Pääruoaksi valitsin Portobelloa ja Rosepippuria – annos, joka sisälsi roseepippurikastiketta, röstiperunaa ja juureksia. Sen hinta oli 18,90 €. Jos olisin syönyt lihaa tai kalaa, niin olisin joutunut maksamaan 10 € enemmän. Tiedustelin tarjoilijalta, mitä alkoholitonta juotavaa hän suosittelisi Portobellosienen oheen ja hän toi minulle Kronenbourg 1664 Blanc 0,0% oluen. Tuo alkoholiton olut kruunasi aterian, sillä se oli erittäin mukava ja maistuva. Lisäksi se muistutti minua siitä maukkaasta alkoholittomasta oluesta, jota olin juonut kesällä Prahassa, ja jota ei valitettavasti ole Suomessa edes saatavilla. Ehkä nyt olinkin löytänyt mainion korvikkeen sille. Jälkiruuaksi valitsin talon puolukkajäädykettä & suolakinuskia, joka oli vegaani ja gluteeniton annos: perus makea, ei mitenkään yllättävä. Illallisen hinnaksi tuli 44,70 €.
Ruuan jälkeen lähdin ulos pienelle happihyppelylle kävelemään ja tutustuin samalla lähirakennuksiin, kuten Loiske, se uusi pieni uimahalli, joka oli avoinna iltayhdeksään. Mutta koska oli niin pimeää, en arvannut lähteä kävellen kauas, vaikka katulamppujakin maantien varrella oli. Kukapa tietää, josko vaikka susi olisi kävellyt vastaan? Hotellihuoneeni hintaan olisi aamiaisen lisäksi kuulunut keilaus hotellin keilaradalla, mutta syyslomasta ja pandojen viimeisestä viikosta johtuen hotelli oli täysi ja keilarata alinomaa lapsiperheiden käytössä. En siis tullut siihen tutustuneeksi, mutta kuuntelin ulkosalla, kuinka kaadetut keilat kolisivat hallissa taukoamatta. Hotellihuoneen hintaan kuului myös aamu-uinti klo 8 ja 10 välillä, ja päätin käydä kokeilemassa sitä seuraavana aamuna.
Aamu-uinti Loiskeessa sekä aamiainen hotelli Mesikämmenessä
Järvellä oli vielä hämärää aamulla klo 7:30 kun havahduin hereille. Ja koska olin hereillä, päätin kerätä kamppeet kasaan ja tehdä jotain niinkin tavatonta, kuin hipsiä viereiseen rakennukseen aamu-uinnille. Loiske oli avattu muutama kuukausi aiemmin toukokuussa ja kaikki siellä loisti uutuuttaan. Uimahallissa oli kolme pitkää rataa, joista yksi oli tarkoitettu lapsiperheille, yksi pitkän matkan uimareille ja kolmas rata vesijumppaa harrastaville. Uimahallin seinät olivat lasia ja niistä näkyi metsää ja järvimaisemaa. Lisäksi siellä oli uimahallin ja porealtaiden välissä maisemasauna, jonka toinen seinä oli ikkuna ja josta lauteilta käsin pääsi ihailemaan järvi- ja metsämaisemia. Loiskeen ohjattu vesijumppa oli mainio, sillä sitä pystyi seuraamaan televisioruudulta ja sen kesto oli 45 minuuttia ja sen pystyi aloittamaan mistä kohtaa vain. Vesijumpan ja saunan jälkeen kerkesin vielä hotellin aamiaispöytään. Ilahduin siellä, miten hyvin gluteeniton ruokavalio oli hotellissa huomioitu. Aamupalani sisälsi mandariinin, kuivattuja pähkinöitä ja banaanilastuja, gluteenittoman voileivän, Alpro-soijavanukkaan, lasin tuoremehua, leivän päällysteeksi juustoa ja kurkkua sekä vielä munakokkelia ja vihannespaistosta. Lisäksi löytyi vielä karjalanpiirakka ja raejuustoa. Kaikki tämä gluteenittomana ja laktoosittomana. Olin tyytyväinen, sillä tällä jaksaisin koko pitkän päivän Ähtärin Eläinpuistossa.
Vietettyäni päivän viereisessä Ähtärin Eläinpuistossa ja jätettyäni pandoille hyvästit, istahdin hotellihuoneeni parvekkeelle ihailemaan auringonlaskua teekupillisen kera. Auringonlasku oli sen verran kaunis, että päätin lähteä jälleen ulos kävelemään. Hotellin vierestä kulki hyväkuntoinen pururata, jota pitkin pääsi kulkemaan myös järven rantaa pitkin. Radan varrella kasvoi paljon mustikoita.
Illalliseksi tilasin kasvishampurilaisen ja bataattiranskalaisia ja kävin noutamassa illallisen ravintolasta. Söin illallisen huoneessani, sillä en välittänyt jonottaa ravintolaan, joka oli aivan täysi. Illallisen jälkeen luin vielä kirjaa huoneessani tunnin verran ja katsoin hieman tv:tä, jossa näkyivät perussuomalaiset TV-kanavat. Koska muuta tekemistä ei ollut, niin menin aikaisin nukkumaan ja nukuin jälleen yöni hyvin. Se on hotellilta paljon vaadittu, että minä saan siellä hyvin nukuttua, joten sillä perusteella voin sanoa että Hotelli Mesikämmen on hyvä hotelli. Olin vierailuuni tyytyväinen, vaikka huoneiden hinta olikin kalliimman puoleinen, ja voisin hyvin kuvitella yöpyväni hotellissa toistekin.
Hotellihuoneen voit varata Mesikämmenen omilta sivuilta
Lue ja katso lisää matkailua Suomessa:
