Helppo junamatka Ähtärin Eläinpuistoon?
Päivitetty videolla 11/2024. Löydät videon tämän artikkelin lopusta
Se oli vuoden 2018 tai 2019 matkamessuilla, kun Ähtärin kaupunki yllätti jymyuutisella: se oli hankkimassa aitoja jättiläispandoja Ähtäriin, tarkemminottaen Ähtärin Eläinpuistoon. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Tarjouduin mainostamaan Ähtärin Eläinpuistoa blogeissani ja sosiaalisessa mediassa, mutta kutsua ei koskaan tullut. Sen sijaan tuli korona eli Covid-19 ja matkustelurajoitukset ynnä muut covidin aiheuttamat menetykset henkilökohtaisessa elämässäni. Ähtärin Eläinpuisto pandoineen unohtui jonnekin kauas: Sosiaalisen median käyttäjänä en nähnyt Eläinpuistosta missään mainoksia näiden pandavuosien aikana. Ja sitten yhtäkkiä sain lukea uutisista, että pandat palautettaisiin takaisin Kiinaan. Ja että karanteeni olisi alkamassa seuraavassa kuussa. Lue mitä tapahtui sitten –
Kun sain siis kuulla, että pandat olisivat viimeistä päivää esillä yleisölle 21.10.2024, niin tein nopean päätöksen lähteä katsomaan niitä, kun se vielä olisi mahdollista. Edellisen kerran olin vieraillut Ähtärin Eläinpuistossa noin 13 vuotta aiemmin. Mutta lapsuudessani Ähtärin Eläinpuisto ja Inha tulivat hyvinkin tutuksi, sillä kävin siellä, sekä Ähtärissä muutoinkin, melkein joka kesä.
Varasin junalipun Ähtäriin ja hotellihuoneen eläinpuiston viereisestä Hotelli Mesikämmenestä.
Pendolinojunani lähti Helsingistä aamupäivällä kohti Oulua ja minun piti vaihtaa juna Tampereella toiseen junaan, tai paremminkin sanoen kiskobussiin, kohti Keuruuta. Haapamäen kohdalla oli vielä toinen vaihto: toiseen kiskobussiin kohti Ähtäri Zoon pysäkkiä. Kyllä, luit aivan oikein: Ähtärin Eläinpuistolla oli oma junapysäkki.
Helsingissä satoi vettä, kun juna aamupäivällä lähti etelän syysloman aikaan kohti Tamperetta. Junamatkan varrella näkyi paljon lehdettömiä puunrankoja, mutta myös paljon oranssin värisiä lehtipuita sekä muuta ruskaa, ja vihreitä peltoja. Tampereella, jossa paistoi aurinko, minun oli tarkoitus vaihtaa juna. Jouduin kävelemään maan alitse tunnelin kautta toiselle raiteelle, raiteelle numero viisi. Ilmoitustaulu näytti, että Keuruun junan lähtöön oli noin 7 minuuttia aikaa, joten nousin heti junaan, vaikka ilma ulkosalla oli raitis ja kaunis ja kutsui happihyppelylle.
Junassa istuinpaikkaa etsiessäni aloin kuitenkin ihmettelemään, miksi ihmiset kyselevät toisiltaan istumapaikkojensa numeroita, sillä omassa junalipussani ei lukenut istumapaikan numeroa. Kysyin heiltä asiasta, jolloin ilmeni, että he olivat menossa junalla Poriin, mikä oli minulle täysin päinvastainen suunta. Tajusin, että olin noussut väärään junaan, kun junani lähtöön oli enää pari minuuttia aikaa. Eli juuri pahin oli tapahtunut, eli se, mitä junamatkustamisessa eniten voi arastella: nouseminen väärään junaan. Kiirehdin äkkiä junasta ulos ja tajusin jotenkin lähteä kiiruhtamaan kohti sitä suuntaa, jossa aurinko paistoi ja häikäisi silmiäni, ja huomasin siellä pienen ja hieman ränsistyneenoloisen junan. Taajamajuna tai kiskobussi oli sille oikeampi nimi. Nousin sisälle taajamajunaan minuuttia ennen kuin se lähti Keuruulle ja huokaisin helpotuksesta. Matkalla Haapamäelle, jossa seuraava junanvaihtoni oli, vilisi ohitseni peltomaisemia, mäntymetsiä sekä jokunen järvikin.
Vaan kun olimme saapumassa kohti Haapamäkeä, alkoi junan ikkunasta yhtäkkiä näkymään kauniita vanhoja höyryvetureita ja lähes haukoin henkeäni, sillä ne näyttivät niin kauniilta junaradan laidassa. Olisinpa saanut valokuvattua ne! Mutta, ne olivat Haapamäen asemalta aivan liian kaukana, jotta olisin ehtinyt ne käydä valokuvaamassa. Myöhemmin selvitin, että Haapamäellä sijaitsee Höyryveturipuisto, jonka nähtävyyksiä ne veturit ilmeisestikin olivat olleet. Lisäsin kyseisen Höyryveturipuiston Suomi Things to do -listalleni. Haapamäen asemarakennus itsessään oli keltainen puinen talo, jossa oli punertava katto. Keuruun juna oli jättänyt minut radalle 4, johon vaihtojunani saapui hieman myöhemmin, ja matkani jatkui kohti Ähtäriä.
Ähtärin juna oli täynnä lapsiperheitä, ilmeisestikin siksi, että he olivat kaikki tulossa katsomaan pandoja Ähtärin eläinpuistoon, jossa pandat olivat esillä viimeistä viikkoa. En meinannut saada taajamajunassa istumapaikkaa. Kun sitten nousin pois junasta Eläinpuiston pienellä asemalla, oli junalaiturin ja junan portaikkojen korkeusero huimaava, ja mietin, että oliko tässä se syy, miksi lapsiperheet eivät ehkä olleet uskaltaneet matkustaa junalla Ähtäriin suuressa määrin. Matkustaminen Helsingistä Ähtäriin junalla Haapamäen kautta kun oli loppujen lopuksi ihan järkyttävän yksinkertaista ja helppoa, kunhan vain osasi vaihtaa Tampereella oikeaan junaan.
Eläinpuiston taajamajunan pysäkiltä oli virkistävä, reilun kilometrin pituinen kävelymatka itse Hotelli Mesikämmeneen ja Ähtärin Eläinpuistoon. Kerron niistä lisää tulevissani blogipostauksissani, joten tilaa INDIVUE blogi ja somekanavani, jotta pääset kuulemaan niistä lisää! Tuet samalla independent bloggaajaa!
Päivitys 11/2024 Ohessa video junamatkasta ja vielä englanninkielinen ai-podcast, joka perustuu blogipostaukseeni, suomenkielisillä tekstityksillä. Aiheena siis Junamatka Helsingistä Ähtärin Eläinpuistoon –
Voit seurata videon ai-podcastia suomeksi tästä:
Litteraatti
0.00- Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että olet jäänyt jostain paitsi? kuten mahdollisuudesta kokea jotain todella ainutlaatuista? –
0.04 joo, ehdottomasti. se tunne, että ”mitä jos olisin?” – no juuri siltä tämän INDIVUE:n blogikirjoituksen kirjoittajasta
0.10 tuntui, ja se tunne, no, se vei hänet aika mahtavalle junamatkalle
0.15 läpi Suomen – oi, rakastan Suomea! ja junat Suomessa – lähden mukaan! me lähdemmekin, tavallaan:
0.22 tänään nimittäin perehdymme tämän (INDIVUE) bloggaajan matkaan. näemme Suomen heidän silmiensä kautta, ja
0.28 kaiken, nousematta edes seisomaan. – kuulostaa mukavalta. okei, millainen tarina? miksi Suomi? – no, se kaikki
0.34 alkaa näistä jättiläispandoista… – Pandoista, niinkö? – joo, ne asuivat Suomessa Ähtärin eläintarhassa,
0.40 mutta ne oli lähetettävä takaisin Kiinaan, ja meidän bloggaajamme halusi nähdä ne pandat ennen lähtöä,
0.45 viimeisen kerran. – kuulostaa järkeenkäyvältä! Pandat ovat melko uskomattomia. – Mutta siinä on toinenkin näkökulma, eikös?
0.50 Bloggaaja mainitsee olleensa yhteydessä eläintarhaan silloin, kun pandat saapuivat Suomeen. – Oikeasti?
0.59 mitä varten? – Hän tarjoutui auttamaan eläintarhan mainostamisessa, tiedäthän, saamaan tietoa julkisuuteen,
1.00 mutta he eivät saaneet vastausta. – Voi ei, se on varmasti menetetty tilaisuus! mutta hei, he saivat ainakin
1.05 nähdä pandat ennen lähtöään! – totta. mutta se saa sinut ajattelemaan,
1.11 kuinka lähestyä matkustamista ja kokemuksia – oi, ymmärrän mitä tarkoitat: odotammeko vain asioiden
1.15 tapahtuvan vai jahtaammeko sitä, mitä todella haluamme nähdä ja tehdä? – aivan. Okei,
1.20 filosofointi riittää. palataanpa itse matkaan: bloggaajamme lähtee siis Helsingistä.
1.26 Tavoitteena on Ähtärin eläintarha. – kuulostaa riittävän suoraviivaiselta. – Joo, mutta asiaan tulee käänne! tämä ei ole vain
1.31 Hop On Hop off -tyyppinen matka: puhumme moniosaisesta junaseikkailusta, jossa on muutama,
1.37 sanoisinko, odottamaton kiertotie. – Oi, rakastan hyviä kiertoteitä! kerro, yksityiskohdista! – ok, ensimmäinen
1.43 osuus on pendolinolla. – ah, pendolino: suomen pikajuna. erittäin mukavaa. – mutta Tampereella
1.49 matka muuttui kiinnostavaksi. – oho! mitä tampereella tapahtui? – Tiedätkö sen tunteen,
1.55 kun huomaat olevasi väärässä junassa? – Kyllä, siinä tulee paniikki – INDIVUE-bloggaajamme
1.59 koki sen omakohtaisesti: hän joutui väärään junaan. – okei, mitä hän teki? – hän
2.04 kuvasi tätä hullua sattumaa, että hyppäsi pois väärästä junasta vain minuutteja ennen kuin hänen varsinaisen junan
2.10 oli määrä lähteä. – se oli läheltä-piti-tilanne. missä junassa heidän oli tarkoitus olla? – Sitä
2.14 kutsutaan taajamajunaksi. periaatteessa kiskobussi. – kiskobussi. sellaiset ovat aika siistejä. kuten pienemmät
2.19 paikallisjunat, eikös? – totta ja ne ovat pelastusköysi pienille yhteisöille Suomessa. tiedäthän,
2.24 hitaampi elämäntahti. – Lyön vetoa, että maisemat olivat uskomattomat. Suomi on niin kaunis. – oi,
2.30 blogikirjoitus maalaa siitä niin elävän kuvan. Ajattele: lehdettömiä puita, syksyn värisiä lehtiä, laajoja vihreitä
2.37 peltoja ja näitä välähdyksiä kimaltelevista järvistä. – oi, kuulostaa maagiselta. Voin melkein kuvitella sen:
2.43 rauhallista, seesteistä. – aivan. mutta sitten lähellä haapamäki-nimistä paikkaa jotain täysin odottamatonta
2.50 osuu hänen silmäänsä. – mitä? mitä he näkivät? suuren joukon vintage-höyryvetureita
2.55 pysäköitynä raiteiden varrelle. – vau! se on näkymä, jota ei joka päivä näe. – näin on. ja tämä
3.00 sattumanvarainen tapaus, no, se herätti heidän uteliaisuutensa, ja johti heidät tutustumaan Haapamäen
3.05 höyryveturipuistoon. – oikeasti? kokonainen puisto, joka on omistettu höyryvetureille. Minun täytyy lisätä se listaani!
3.10- ok. on hämmästyttävää, mihin voitkaan törmätä, jopa aivan yksinkertaisella junamatkalla. – kuin
3.15 onnellinen onnettomuus! joskus nuo kiertotiet ovat matkan paras osa. – mutta pääsikö bloggaajamme koskaan
3.21 pandojen luo? – kyllä. lopulta hän saapui junalla ähtäriin ja arvaa
3.27 mitä? se oli täynnä perheitä. – loogista. pandat ovat suuri vetovoima. vaikka eläintarha tavallaan
3.32 pudotti pallon kun ei mainostanut niitä tarpeeksi. – aivan. mutta tässä toinen mielenkiintoinen yksityiskohta:
3.38 Ähtärin eläintarhan juna-asemalle saapuessaan bloggaaja huomauttaa tästä jyrkästä askelmasta alas
3.43 junasta. – jyrkkä askelma? mikä juttu siinä on? – No, hän spekuloi, että tämä voi olla
3.48 ongelma joillekin perheille, tiedäthän, varsinkin niille, joilla on pieniä lapsia tai lastenrattaita. saattaa olla
3.53 vaikea valita junavaihtoehto liikkumiseen. – ok, ymmärrän. saavutettavuus, se on tärkeä asia,
3.58 jopa sellaisessa maassa kuin Suomi, joka tunnetaan erinomaisesta joukkoliikenteestä. siinä on
4.02 aina parantamisen varaa, eikö? – kyllä. joten mikä oli lopullinen tuomio,
4.07 vaikka asemalla olikin pieni hikka? nauttiko bloggaajamme tästä junaseikkailusta? – Oi, hän rakasti sitä! hän sanoi,
4.13 että matkustaminen Helsingistä Ähtäriin oli suht helppoa, jopa kaikkien junan vaihtojen kanssa,
4.18 ja suoraviivaista. – paitsi jossei oteta huomioon väärään junaan menemistä. – tietysti. mutta
4.25 logistiikan lisäksi tässä on jotain syvempääkin, eikös? – kyllä, ehdottomasti. tämä matka
4.30 todella vangitsee hitaan matkustamisen kauneuden, eikös? kyse ei ole määränpäähän kiirehtimisestä,
4.34 vaan matkasta nauttimisesta. – aivan. ja miten olla avoin noille odottamattomille hetkille, kuten –
4.39 kuka tiesi tuosta höyryveturipuistosta? – ei koskaan tiedä, mitä saatat löytää, kun hidastat matkantekoa
4.44 ja kiinnität huomiota. – se saa sinut todella arvostamaan läsnäoloa, tiedäthän? tilanteeseen uppoamiseen,
4.49 ei vain kiirehtimiseen pisteestä A pisteeseen B. – se on melkein kuin mindfulnessin muoto,
4.53 eikös? olet vain siinä hetkessä ja otat kaiken vastaan. – täsmälleen. ei häiriötekijöitä,
4.58 ei stressiä. vain sinä matkalla. ja matkoista puheen ollen: tämä INDIVUEn blogipostaus,
5.04 se todella korostaa sitä, tiedäthän? – kuinka niin? – no mietipä! bloggaaja ei saanut
5.09 aluksi yhteyttä eläintarhaan, eikös? mutta se johti heidät tähän aivan toiseen kokemukseen:
5.14 odottamattomaan, mutta hämmästyttävään. – tuo on totta! joskus nuo kiertotiet, nuo odottamattomat käänteet,
5.20 ovat asioita, jotka tekevät matkasta todella ikimuistoisen. – ei voisi olla asiasta enempää samaa mieltä. mutta
5.25 tiedätkös, on toinenkin seikka, jonka bloggaaja tuo esiin ja josta on hyvä keskustella. – No, mikä
5.30 se on? – muistatko sen jyrkän askeleen, jonka he mainitsivat? ähtärin eläintarhan asemalla? – Joo. se, jonka
5.34 he ajattelivat olevan ongelma rattaiden kanssa matkustaville perheille? – aivan. ja se sai minut miettimään
5.40 saavutettavuutta, jopa sellaisessa maassa kuin Suomi, joka tunnetaan upeasta joukkoliikennejärjestelmästään
5.46. – Se on hyvä muistutus siitä, että aina on parantamisen varaa,
5.49 eikös? kyllä, varmistamalla, että matkustaminen on kaikkien saatavilla, heidän kyvyistään tai
5.54 olosuhteistaan riippumatta. – ehdottomasti. ja se meidän kaikkien tulee muistaa matkustaessamme, kun ajatellaan
5.59 niitä, jotka saattavat kohdata esteitä, ja puolustakaamme ratkaisuja, jotka tekevät matkustamisesta osallistavampaa.
6.04- hyvin sanottu. okei, olemme käsitelleet tässä paljon asioita: hitaan matkustamisen viehätys,
6.10 odottamattomat kiertoreitit, jotka voivat johtaa uskomattomiin löytöihin, ja saavutettavuuden tärkeys,
6.16 mutta tässä syventymisessä on toinenkin ulottuvuus, joka on mielestäni tutkimisen arvoinen. – Oi,
6.20 kiinnostavaa. kerropa lisää! – kyse on tarinankerronnasta ja siitä, miten yksittäinen blogikirjoitus voi
6.26 kuljettaa meidät ajallisesti toiseen paikkaan, kuten, vaikka emme ole fyysisesti olleet Suomessa,
6.31 olemme kokeneet siitä pienen siivun tämän (INDIVUE) bloggaajan sanojen kautta, eikö niin? – olet täysin oikeassa! se
6.36 ei ole vain faktakertomus junamatkasta: se on tarina, jossa on tunteita, henkilökohtaisia pohdintoja ja
6.42 eloisia kuvauksia. – ja maailmassa, joka on täynnä matkailusisältöä,
6.48 tämän kaltainen aito henkilökohtainen kertomus erottuu todella joukosta. – Se muistuttaa meitä siitä, että matkailun
6.52 ei tarvitse olla täydellisen näköistä tai Instagramin arvoista ollakseen merkityksellistä. – aivan. se
6.58 kertoo henkilökohtaisista yhteyksistä, odottamattomista hetkistä, pienistä yksityiskohdista, jotka tekevät matkasta
7.02 erityisen. ja joskus riittää pelkkä blogikirjoitus, joka muistuttaa meitä siitä. – kauniisti
7.06 sanottu! En olisi itse voinut sitä paremmin muotoilla. – Joten kun lähestymme katsauksemme viimeistä vaihetta,
7.12 vaihdetaan hieman vaihdetta. emme ole vielä aivan valmiita poistumaan, mutta aiomme tutkia
7.17 teemaa, joka liittyy läheisesti matkustamiseen: asioita, joita pidämme rakkaina, asioita, jotka tekevät matkasta todella
7.25 kannattavan. – tervetuloa takaisin! Ennen kuin päätämme katsauksen, haluan vielä palata alkuun. muistatko,
7.31 miksi bloggaaja päätti lähteä tälle junamatkalle? kyse ei ollut vain maisemista
7.36 tai seikkailusta. – Totta, kyse oli noista pandoista. hän halusi nähdä ne viimeisen kerran
7.40 ennen kuin ne palaisivat Kiinaan. – aivan. se saa sinut ymmärtämään, että matkustaminen voi olla yhteyden
7.45 muodostamista johonkin itseämme suurempaan, tiedätkö? – Joo, ehdottomasti. – olipa kyseessä historiallinen paikka,
7.49 kulttuuritapahtuma tai jopa pandapari,
7.54 näiden asioiden omakohtaisessa kokemisessa on jotain erityistä. – aivan näin. – ja se sai minut ajattelemaan matkabucket-
7.58 listaamme: mitkä ovat ne paikat tai kokemukset, joita haluamme ehdottomasti nähdä? – Tiedän: minulla on iso lista.
8.04 lisäilen aina myös siihen. – minä myös. mutta ehkä tämä katsaus, ehkä se oli muistutus ettei pidä vain uneksia
8.09 noista matkoista, vaan aloittaa niiden suunnittelu. – kyllä. tehdä niistä matkaunelmista totta.
8.16 älä siis odota täydellistä hetkeä: mene siihen! – rakastan tuota. koska tämä matka,
8.21 tämä koko matka Helsingistä Ähtäriin, alkoi hyvästien jättämisen tarpeesta, tiedäthän?
8.27 mutta lopulta siitä tuli jotain paljon enemmän. – aivan! kyse oli odottamattomien asioiden hyväksymisestä,
8.33 piilotettujen helmien löytämisestä matkan varrelta, matkan aidosta nauttimisesta. – ja
8.38 sen muistamisesta, ettei matkustamisen tarvitse olla täydellistä ollakseen merkityksellistä. joskus nuo pienet onnettomuudet,
8.44 nuo kiertoreitit: ne ovat asioita, jotka tekevät matkasta todella unohtumattoman. – en voisi olla enempää samaa mieltä!
8.49 parhaat matkatarinat ovat usein niitä, jotka eivät mene suunnitelmien mukaan. – Niin totta.
8.54 nyt kun lopettelemme katsaustamme, niin pidetään se mielessä. – muistetaan hidastaa vauhtiamme,
8.58 arvostaa kiertoteitä ja olla avoimia odottamattomille ilon ja löydön hetkille. – Koska
9.03 et koskaan tiedä, mikä sinua odottaa, aivan nurkan takana! joten seuraavaan kertaan ja turvallista matkaa kaikille!
Lue myös:
