Eliel Saarisen suunnittelema oranssi helmi Helsingin Munkkiniemessä
Muutama vuosi sitten kerroin blogissani videon kera siitä tunnelmallisesta merenrantakahvilasta, joka sijaitsi Munkkiniemessä. Silloin en kuitenkaan maininnut alueen arkkitehtuurista, vaikka juuri siellä, raitiovaunukiskojen varrella, seisoo rakennus, joka saa katsojan pysähtymään.
Kyseessä on suuri oranssina hehkuva talo, jonka on suunnitellut Eliel Saarinen. Se on arkkitehtuuria, jossa silmä lepää – ja joka saa Helsingin 1960–70-lukujen betonilähiöt kalpenemaan täysin tämän munkkiniemeläisen kauneuden rinnalla.
Rakennuksen suunnittelija, Eliel Saarinen, tunnetaan parhaiten Helsingin päärautatieasemasta. Mainitsemassani Munkkiniemen talossa voi nähdä myös samoja piirteitä: selkeyttä, rytmiä ja arvokasta, ajassa kestävää arkkitehtuuria. Alun perin rakennus suunniteltiin hotelliksi, mutta sen käyttötarkoitus on muuttunut vuosien varrella. Rakennuksessa on ollut muun muassa Suomen puolustusvoimien toimintaa, ja nykyisin se on yksityisomisteisten asuntojen koti.
Vierailu Saarisen suunnittelemassa kodissa
Sain tilaisuuden tutustua yhteen asunnoista kirjanjulkistuksen yhteydessä. Kokemus oli vaikuttava: sisällä oli Eliel Saarisen suunnittelemia huonekaluja, upeita valaisimia ja muita design-klassikoita. Tyylikäs ja huolella suunniteltu sisustus toi mieleeni sen, miten suuri vaikutus ympäristöllä onkaan ihmisen hyvinvointiin ja arjen viihtyisyyteen.
Muistoja Kallion kivitaloista
Katsellessani asuntoa mieleeni nousi oma menneisyyteni: Asuin aikanaan Helsingin Kalliossa vanhassa kivitalossa, jossa oli myös syvät ikkunasyvennykset – samaa tunnelmaa kuin Saarisen Munkkiniemen rakennuksessa. Kauneudesta huolimatta muistan myös sen, miten Kallion asunto oli talvisin jäätävän kylmä ja kesäisin tukahduttavan kuuma. Talveksi sinne piti hankkia erillinen lämpöpatteri, jotta asunnossa pärjäsi talven yli. Ja kesällä puolestaan se asunto oli pätsi, kun aurinko porotti koko pitkän päivän ikkunoista sisään eikä mahdollisuutta ristikkäistuuletukselle ollut. Ulko-oven pitäminen auki rappukäytävään ei tullut kysymykseenkään.
Munkkiniemen asuntoa katsellessa mielessäni heräsi kysymys: millaisia mahtavatkaan Saarisen suunnittelemat kodit arjessa olla? Ainakin tässä tapauksessa ristikkäistuuletus toimi mainiosti – pieni mutta tärkeä yksityiskohta.
Uusi kirja Saaristen kodeista
Aiheeseen sopivasti Rakennustieto julkaisi hiljattain kirjan Eliel and Eero Saarinen Homes. Teoksen ovat kirjoittaneet Jari Jetsonen ja Sirkkaliisa Jetsonen, ja se esittelee sekä Elielin että hänen poikansa Eeron suunnittelemia koteja. Julkaisupäivä oli 20. elokuuta, joka on niin Elielin kuin hänen poikansa Eeronkin syntymäpäivä. Kirjan voi tilata Rakennustiedon verkkokaupasta, ja se tarjoaa inspiroivan katsauksen siihen, miten kaksi sukupolvea Saarisia suunnitteli koteja, jotka puhuttelevat vielä tänäkin päivänä.
Kuka oli Eliel Saarinen?
Eliel Saarinen syntyi Rantasalmen pitäjässä vuonna 1873 ja nousi jo nuorena arkkitehtuurin kansainväliseen eturintamaan.
Hän tuli tunnetuksi yhdessä Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin kanssa. Heidän kolmikantayhteistyönsä huipentui Suomen paviljonkiin Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900, jossa suomalainen jugend-arkkitehtuuri sai kansainvälistä huomiota.
Helsingin ikonisimpia rakennuksia
Helsinki on täynnä Eliel Saarisen kädenjälkeä ja Helsingin päärautatieasema on hänen tunnetuin työnsä – se valmistui 1910-luvulla ja on yhä tänään yksi Euroopan kauneimmista rautatieasemista. Sen jyhkeät graniittiseinät, symmetrisyys ja ikoniset kivimiehet ovat piirtyneet monen suomalaisen ja matkailijankin muistiin.
Toinen merkittävä kohde on Suomen kansallismuseo, jonka Saarinen suunnitteli yhdessä Lindgrenin ja Geselliuksen kanssa. Museon torni ja karkeapintainen graniittijulkisivu henkivät keskiajan linnojen voimaa ja luovat vaikuttavan siluetin Helsingin katukuvaan.
Ja kuten Munkkiniemestä näkyy, ei Saarinen rajoittunut pelkkiin julkisiin rakennuksiin, vaan myös asuinkortteleihin ja kaavasuunnitelmiin. Hänen visionsa Munkkiniemi–Haaga-alueesta oli aikanaan kunnianhimoinen hanke, joka osittain toteutuikin ja loi pohjaa Helsingin laajenemiselle länteen.
Muita suomalaisia töitä
Helsingin lisäksi Saarinen jätti jälkensä myös muihin suomalaiskaupunkeihin.
- Lahden kaupungintalo (1911–1912) edustaa hänen myöhäisjugend-vaihettaan.
- Joensuun kaupungintalo (1914) on puolestaan kaupungin sydän ja yksi sen rakastetuimmista rakennuksista.
- Hvitträsk Kirkkonummella – on lisäksi arkkitehtikolmikon oma ateljeekoti – ja tärkeä osa suomalaista kulttuurihistoriaa ja arkkitehtuurin ystävien pyhiinvaelluskohde.
Ura Yhdysvalloissa
Saarinen muutti 1920-luvulla Yhdysvaltoihin, kun hän menestyi Chicago Tribune -pilvenpiirtäjäkilpailussa. Vaikka hänen porrastuva torninsa jäi rakentamatta, sen vaikutus näkyi useiden amerikkalaisten pilvenpiirtäjien muotokielessä.
Amerikassa hänen merkittävin elämäntyönsä oli Cranbrookin kampus Michiganissa, jossa hän loi koulutusympäristön, missä arkkitehtuuri ja taide kietoutuvat yhteen. Yhdessä poikansa Eero Saarisen kanssa hän suunnitteli myös Kleinhans Music Hallin Buffaloon sekä modernistisen First Christian Churchin Columbukseen, Indianaan.
Eliel Saarisen perintö
Eliel Saarinen kuoli vuonna 1950, mutta hänen työnsä elävät vahvasti edelleen. Suomessa hän auttoi määrittämään nuoren valtion arkkitehtonista identiteettiä Kansallismuseon ja Rautatieaseman kaltaisilla monumenteilla. Yhdysvalloissa hänen visionsa vaikutti modernismin kehitykseen ja loi pohjaa seuraavien sukupolvien arkkitehdeille – ei vähiten hänen pojalleen, Eero Saariselle.
Kun katsoo Saarisen Munkkiniemeen suunnittelemaa oranssia taloa, näkee pienen palan samaa mestaruutta, joka teki hänestä kansainvälisesti arvostetun arkkitehdin. Rakennukset ovat tarinoita ajasta, ihmisistä ja kulttuurista.
Lue lisää Helsingistä ja sen nähtävyyksistä teoksestani INDIVUE – Matka Helsinkiin – Visuaalinen matkaopas
