Sweeney Todd piristi talvipakkasilla – kauhukomediallinen ensi-ilta Tampere-talossa
*mainos: kutsuvieraslippu saatu
Matkustin junalla Tampereelle katsomaan Sweeney Todd – Fleet Streetin paholaisparturi -musikaalin ensi-iltaa. Edellisestä varsinaisesta Tampereen-vierailustani oli ehtinyt kulua jo lähes 20 vuotta, ellei bussi- tai junaterminaalin pikaisia läpikulkukäyntejä lasketa. Tällä kertaa matkani syy oli selkeä: kauhukomediaklassikon ensi-ilta Tampere-talossa.
Tampere-talo ja Muumimuseo saman katon alla
Esitys nähtiin Tampere-talossa, joka on jo itsessään vaikuttava kulttuurikeskus. Samassa rakennuksessa sijaitsi myös kuuluisa Muumimuseo, jossa ennen näytöstä ehdin tehdä nopean kierroksen, pakkaset kun pakottivat sisätiloihin.
Muumimuseossa sain ihastelella Tove Janssonin herkkiä tussipiirustuksia ja Hanna Vihriälän katosta roikkuvaa lasihelmitaideteosta, joka toi tilaan satumaisen tunnelman. Kontrasti tulevaan iltaan oli kiinnostava sillä Muumien lempeä filosofia vaihtui pian viktoriaanisen Lontoon synkkään maailmaan.
Ennakkoluuloista uteliaisuuteen
En ole katsonut kauhuelokuvia vuosikymmeniin, sillä en ymmärrä niiden ”Halloween”-estetiikkaa. Mutta koska takanani oli tuore kokemus Death Metal -konsertista Kööpenhaminassa, joka yllätti minut positiivisesti, rohkenin ennakkoluulottomasti lähteä Tampereelle kauhumusikaalia katsomaan. Esiintyisihän musikaalissa myös Essi Luttinen, jonka laulua sain ihastella jo 10 vuotta takaperin Bhangraoopperassa.
Virkistävää oopperalaulua ja jousiorkesterin voimaa
Sweeney Todd tarjosi virkistävän yhdistelmän oopperalaulua, musikaalia ja vaikuttavaa jousiorkesteria. En voinut kuin ihastella sitä, miten esiintyjät hallitsivat vuorosanansa ja musiikillisen kokonaisuuden: väliajan kera melkein kolmen tunnin mittainen esitys vietiin läpi intensiivisesti ja virheettömästi. Silti, en voinut olla ihmettelemättä, miksi opetella ulkoa noin paljon vuorosanoja vain kolmen esitysillan tähden!
Tunnelma esityksessä liikkui elokuvamusiikin ja klassisen suurkonsertin välillä. Oli huikean virkistävää kuunnella pitkästä aikaa elävää klassista musiikkia, ja vieläpä näin viihdyttävässä ja tarinallisessa muodossa. Vaikka lavastus estradilla oli niukka, toivat kuoron eläytyvät jäsenet estradin eloon inhimillisellä läsnäolollaan. Katsoessani heidän esiintymistään, kameranäppäinsormiani pakotti.
Valosuunnittelu tuki musiikkia tarkasti ja harkitusti, ja joka kerta, kun punainen valo estradilla lankesi ihmishahmon ylle, sydäntäni lähes riipaisi. Se oli yksinkertainen, mutta äärimmäisen tehokas keino korostaa tarinan synkkiä käänteitä.
Katsojat osana esitystä
Yksi esityksen mielenkiintoinen yksityiskohta oli lavan eteen asetetut ruokapöydät, joiden ääressä istui muutamia katsojista. He eivät kuitenkaan olleet vain yleisöä, vaan joutuivat osaksi esitystä. Tuo ajatus oli yhtä aikaa kiehtova ja hieman karmiva. Jäin jälkeenpäin pohtimaan, joutuivatko he oikeasti syömään sitä piirakkaa, jonka täyte näytelmässä kuvitteellisesti valmistettiin homo sapiensin lihasta. Tragikoomista, mutta teoksen hengelle uskollista. Itse olisin varmaankin alkanut tiedustelemaan taikinan gluteenittomuutta ja pilannut koko näytelmän hengen – sillä eihän 1700-luvulla gluteenittomuudesta Lontoossa piitattu, eikä vielä nykyäänkään monin paikoin.
Juice Leskisen kieli elää yhä
Juice Leskinen varmasti hykerteli haudassaan tyytyväisenä, sillä hänen suomenkieliset käännöksensä olivat esityksessä vahvasti läsnä ja hänen äänensä pystyi laulusanoituksista tunnistamaan. Kun esityksen jälkeen sitten kävelin pitkin Tampereen Walk of Fame:a, yritin löytää sieltä Juice Leskisen tähden, mutta se näytti peittyneen lumen alle. N. 15 asteen pakkasessa en jäänyt tähteä valokuvaa varten kaivelemaan, sillä paluujunaankin piti ehtiä. Iltajunassa Tampereelta Helsinkiin kuuluikin sitten matkustavan monta Sweeney Todd – Fleet Streetin paholaisparturi -esityksen nähnyttä tyytyväistä matkustajaa.
Kauhukomediaklassikko Sweeney Todd Tampereella
Stephen Sondheimin säveltämä ja sanoittama sekä Hugh Wheelerin käsikirjoittama Sweeney Todd – Fleet Streetin paholaisparturi on yksi musiikkiteatterin tunnetuimmista ja palkituimmista kauhukomediaklassikoista. Tämä viktoriaaniseen Lontooseen sijoittuva teos kertoo synkän ja verisen tarinan parturista, joka murhaa asiakkaansa – ja kytkee koston teemat mustaan huumoriin tavalla, joka on yhtä aikaa karmiva ja yllättävän viihdyttävä.
Tammikuussa 2026 teos saa näyttävän tulkinnan, kun Tampereen Ooppera tuo Sweeney Toddin visualisoituna konserttiversiona Tampere-talon Ison salin lavalle. Esitykset nähdään 8.–10. tammikuuta 2026, ja niitä on yhteensä kolme. Teos esitetään suomeksi, Juice Leskisen legendaarisina käännöksinä. Suomessa musikaali on nähty aiemmin vain kerran, vuosina 1997–1998 Kansallisoopperassa.
Huippuosaajat lavalla ja orkesterissa
Visualisoidun konserttiversion ohjaa Tuomas Parkkinen. Tampere Filharmonian noin 50-henkistä orkesteria johtaa Eeva Kontu, ja kokonaisuus nojaa vahvasti jousiorkesterin tummasävyiseen ja intensiiviseen sointiin. Solistirooleissa kuullaan musikaali- ja oopperamaailman kirkkaimpia tähtiä, ja kokonaisuutta täydentää tuotantoa varten koottu Tampereen Oopperan ensemblekuoro, jota valmentavat Heikki Liimola ja Kalle Ruusukallio.
Visuaalisesta ilmeestä vastaavat pukusuunnittelija Anna Sinkkonen, valosuunnittelija Ville Syrjä sekä naamioinnista vastaava Johanna Vänttinen. Lopputuloksena on esitys, jossa konserttimuoto ja näyttämöllinen ilmaisu tukevat toisiaan ja korostavat teoksen synkkää huumoria ja dramaattista voimaa.
Oopperan 80-vuotisjuhlavuoden kohokohta
Vuonna 2026 Tampereen Ooppera juhlii 80-vuotista, katkeamatonta oopperatraditiotaan. Vuonna 1946 perustettu ooppera on kasvanut yhdeksi Suomen merkittävimmistä alueellisista oopperatoimijoista. Juhlavuoden ohjelmisto sisältää mm. oopperaa, musikaalia ja balettia sekä lasten oman oopperafestivaalin.
Tilaa blogini, niin saat kuulla, mitä muuta Tampereelta löytyi!
