Ajotunti Intiassa – Näin Intian liikenne toimii
Päivitetty 11/2025
En tiedä, mitä intialaisissa autokouluissa opetetaan, saati moniko niissä käy muutoin kuin näyttökokeen ajotaidoistaan suorittamassa, ajokortin saadakseen, mutta oma epävirallinen kaikenkattava ajo-oppituntini kuului seuraavasti:
”Liikenteessä on kaksi oleellista tekijää: Ymmärrys (siitä, kuka haluaa ohittaa sinut) ja arviointikyky (siitä, mitä ympärilläsi tapahtuu ja mikä on nopeutesi). Tien päällä itsessään ei ole sääntöjä eikä määräyksiä – ajat vain normaalisti.”
Että sillä lailla, lyhyesti ja ytimekkäästi. – Kaista on vasen, joten eiku menoks!
J.K. Lisäisin tähän vielä sen oleellisen seikan, että kun lehmä on tulossa tielle tai jo on siellä, on sillä aina etuajo/-kävely -oikeus. Ja jos vastaantulija väläyttää valoja, on se merkki siitä, että hän haluaa mennä ensin (esim. ylittää kapean sillan). Rääkän painaminen puolestaan ei välttämättä tarkoita sitä, että joku olisi esteenä edessä, vaan se on myös tapa tervehtiä muita. Ja siltähän siellä sitten kuulostaakin, että tuttuja on joka kadun kulmassa..
Näin Intian liikenne toimii
Intialainen liikenne on kuin oma elävä organisminsa – äänekäs, kaoottinen ja silti jollain ihmeellisellä tavalla toimiva. Siinä missä länsimaissa ajaminen on sääntöjen, liikennemerkkien ja rangaistusten ohjaamaa, Intiassa liikenne on enemmänkin neuvottelua ja jatkuvaa sopeutumista. Kaaoksen keskellä vallitsee oma hiljainen logiikkansa, joka perustuu vuorovaikutukseen, refleksinomaisiin päätöksiin ja eräänlaiseen kollektiiviseen vaistoon.
Vaikka Intiassa on virallisesti tieliikennelaki ja autokoulut toimivat osana järjestelmää, monelle ajokortin hankkiminen on käytännössä muodollisuus. Usein riittää, että ehdokas osaa ajaa riittävän vakuuttavasti näyttökokeessa – teoriapuoli jää toisinaan vähemmälle. Tämän seurauksena monille kuskeille oppi on tullut kadulta, kirjaimellisesti liikenteen keskeltä. Oppiminen tapahtuu käytännön kautta: miten reagoida äkkiä eteen ilmestyvään moottoripyörään, ohitse kiitävään kuorma-autoon tai rauhallisesti keskellä tietä kulkevaan lehmään.
Lehmästä puheen ollen – se on Intiassa enemmän kuin eläin: se on pyhä olento. Ja liikenteessä sillä on lähes virallinen etuajo-oikeus. Jos lehmä päättää pysähtyä keskelle vilkkainta risteystä, ei kukaan töytäise sitä pois tieltä. Sen sijaan autot kaartavat rauhallisesti ohi, ja liikenne jatkuu kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Tämä kertoo jotain intialaisesta elämänasenteesta: kärsivällisyys ja sopeutuvuus ovat osa arkea, myös ohjauspyörän takana.
Valojen väläyttelyllä on Intiassa oma merkityksensä. Se ei tarkoita varoitusta, vaan yleensä ilmoituksen: ”Minä menen nyt, väistä sinä.” Erityisesti kapeilla silloilla tai mutkaisilla teillä se toimii epävirallisena etuajo-oikeuden merkkinä. Äänimerkin käyttö taas on aivan oma kielensä. Torvi ei ole vihainen huuto, vaan tervehdys, varoitus, ilmoitus ja toisinaan jopa ystävällinen huomautus. Se kertoo: ”Olen tässä, älä unohda minua.” Tämä jatkuva soittelu tekee liikenteestä eläväisen äänimaiseman, jossa jokaisella kuljettajalla on oma rytminsä.
Tilastojen valossa Intian liikenne on yksi maailman vaarallisimmista. Maassa tapahtuu vuosittain paljon liikennekuolemia, mikä tekee siitä yhden maailman suurimmista liikenneturvallisuushaasteista. Suuri osa onnettomuuksista liittyy huonokuntoisiin teihin, ylikuormitettuihin ajoneuvoihin ja turvavyön tai kypärän puuttumiseen. Luulen myös, että myös alkoholilla on ilta- ja yöaikaan oma osuutensa. Silti liikenteessä on nähtävissä myös yhteisöllisyyttä ja inhimillisyyttä: apu saattaa tulla yllättävän nopeasti, ja useimmiten ihmiset auttavat toisiaan ilman odotusta vastapalveluksesta.
Kun suomalainen kuljettaja katsoo tätä järjestelmää, se voi tuntua täysin hullulta. Mutta Intiassa kaaos on järjestelmällistä: sen ymmärtää vasta, kun istuu itse riksan tai auton kyytiin. Liikenteen säännöt eivät perustu kirjoitettuun lakiin, vaan sanattomaan sopimukseen siitä, että kaikki ovat osa samaa virtaa. Kukaan ei omista tietä, mutta jokainen saa tilansa – myös lehmä.
Ja loppujen lopuksi intialainen ajotapa kiteyttää maan monimuotoisuuden: se on sekoitus kärsivällisyyttä, kekseliäisyyttä ja rohkeutta. Ajaminen Intiassa on matka paikasta toiseen sekä osa kulttuurikokemusta, joka kertoo paljon siitä, miten ihmiset elävät ja toimivat yhdessä ympäristössä, jossa mikään ei toimi täysin sääntöjen mukaan – ja silti kaikki toimii.
Lue lisää matkailusta Intiassa: INDIVUE – Matka Intiaan
Heinäkuussa 2024 Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin intialaisesta ajokoulusta Mumbaissa. Voit lukea jutun seuraavasta: https://www.hs.fi/feature/art-2000010475033.html