Kritiikkiä
Hienoa, että valtakunnan media puuttuu kuvataidekritiikin vähyyteen Suomessa.
Ohessa linkki YLE:n eiliseen uutisartikkeliin aiheesta, kuinka Päivälehtien vähentynyt taidekritiikki sapettaa gallerioita.
Sapettaa se muitakin.
Itseäni viimeksi juryn jälkeen, kuten kirjoitin joskus aiemmin.
Suomessa tunnetusti saa pitää vuosikaupalla näyttelyitä ilman mitään palautetta.
“Eläköön tuppisuut ja kuolkoon suomalainen taide!” tuntuu olevan kansan tahto.
Sama pätee paljon muunkin tekemisen suhteen.
Galleriassakin kehdataan vielä tinkiä, vaikkei työn hinta kattaisi materiaalikuluja ja tilavuokraa. Onneksi vielä riittää apurahattomiakin, jotka vuodesta toiseen tekevät taidetta sen itsensä vuoksi, päivätyönsä ohella. Toivottavasti määränne kasvaa, vaikkei tukijaa löydy.
Jonain päivänä saamme varmasti Facebookin tykkää / en tykkää nappulat taidenäyttelyihin, ja ehkä tätä kautta hieman vastakaikua tekijöille.
Tosin ei sekään korvaa kohtaamista.
Onneksi taidetta ei tarvitse pelätä, sillä muutoin se selittäisi.
Onneksi taidetta ei tarvitse pelätä, sillä muutoin se selittäisi.
