Matkakokemuksia: Olomouc, Tshekki

Matkani Prahasta Olomouciin kesti junalla n. 2 tuntia. (Lue kuinka matka alkoi täältä.) Airbnb-isäntäni oli kysyessäni neuvonut minulle taksin, joka maksaisi Olomoucissa vain 89 tsekin kruunua yhteen suuntaan, matkan pituudesta riippumatta, eli n. 4euroa. Soitin saamaani numeroon ja siinä numerossa minua palveltiin onneksi myös englannin kielellä. Jouduin kuitenkin odottamaan taksia Olomoucin juna-asemalla yli 15 minuutin ajan, kunnes lopulta taksikuski soitti minulle, ettei päässyt tulemaan sinne, missä olin. Tämä naispuolinen taksikuski puhui huonoa englantia, mutta ymmärsin hänen ehdottavan jotain toista paikkaa lähistöllä, jonne voisin kävellä. Sovimme treffit melko läheisen hotellin pihaan – kävellessäni sinne jouduin ylittämään vain kaksi suurta ajotietä sekä yhden puiston matkalaukkuni kanssa.

Melko huonokuntoisen henkilöauton kuski noukki minut kyytiin hotellin pihalta. Onneksi ymmärsin kysyä kuskilta etukäteen, että hyväksyykö hän korttimaksun, koskapa kuski ilmoitti, että hänelle sopii vain käteinen. Ehdotin sitten, että ajamme pankkiautomaatin kautta asunnolle. Aikamoiseksi säätämiseksi ”kotiutuminen” Olomouciin siis meni, mutta vielä pahempi se olisi ollut kuumassa auringonpaisteessa lähteä matkalaukkua vetämään ja Google Mapsin perusteella suunnistamaan ilman kunnon yöunia. Matkaa asunnolle kun oli melkein kaksi kilometriä ja seutu täysin vieras.

Jos haluat tietää taksin numeron, voit konsultoida sitä minulta sähköpostilla.

Airbnb-asunto Olomoucissa

Airbnb-asunnon omistaja tuli ulos omasta autostaan, kun saavuimme asunnon pihaan. Mustat puolipitkät hiukset ja tukeva ruumiinrakenne. Hän oli ilmeisesti airbnb-isäntäni äiti, joka myös siivonnee asunnon, aina kun vuokralainen siinä vaihtuu. Asunto oli kiitettävän siistissä kunnossa ja kaikki siellä toimi. Ainoa haitta oli kova liikenteen meteli, joka kantautui ikkunoista ja parvekkeelta, kun ovet olivat auki.

Lepäsin asunnolla pari tuntia, mutten saanut unta. Pesin kasvoni ja re-meikkasin ja lähdin sitten kävellen Olomoucin keskustaan sekä vanhaan kaupunkiin. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Kävin syömässä illallisen online-kuuluisassa Kathmandu-nimisessä nepalilaisessa ravintolassa. Maistoin shahi paneeria ja palak paneeria. Omasta juustostaan kuuluisa Olomouc ei voinut paneer-juustolla kehua, sillä ruoan juustot olivat mauttomia, mutta kastike muutoin oli hyvää, varsinkin naan-leipään yhdistettynä. Ruoka ja tilavan ravintolan fancy sisustus saivat minulta tähtiä yhteensä 4/5. Jouduin kuitenkin ihmettelemään, mikseivät ravintolat tarjonneet missään fresh lime sodaa, sillä tsekkiläinen kraanavesi ja pullovesi maistuivat Olomoucissa ällöttäviltä suomalaiseen makuun tottuneelle.

Kävelin Olomoucin keskustassa eikä Olomoucin kaduilla kulkenut paljoa ihmisiä. Olisi ollut sääli eksyä. Google Mapsin avulla löysin ruokakaupan, joka oli kuitenkin auki jopa klo 22 asti. Kaupan nimi oli Arnold, ja ostin sieltä gluteenitonta leipää, hedelmiä sekä mansikkahilloa ensihätään aamupalaksi. 

Tsekkiläisellä tv-kanavalla mainostettiin yllättävän paljon luomuruokaa. Tai pitäisi ehkä paremminkin sanoen suomalaisittain yllättävästi, sillä en muista koskaan Suomessa nähneeni ruokakauppojen mainostavan tv:ssä tai muuallakaan kanavissa luomuruokaa. Enhän tv:tä kuitenkaan paljoa katso. Pikkuisen on sentään meininki Suomessakin parantunut, kun luomuruoka merkitään vihreällä, jotta sen voi helpommin hyllyiltä bongata, mutta silti sitä on hyvin vaikea yhäkin löytää. Esimerkiksi Lidlistä. Niin Helsingissä kuin Olomoucissa.

Toinen päivä Olomoucissa: Nähtävyyksiä

Ensimmäinen yöni Olomoucissa vieraassa sängyssä meni suht kehnosti nukkuen, mutta sehän oli jo melkein etukäteen arvattavissa. Se on näitä matkustamisen varjopuolia, joista harvoin näkee ammattilaisten kirjoittavan. Sänky asunnossa oli siisti ja keskiverto, mutta asunnossa ei ollut A/C:tä ja sisälämpötila oli n. +25C. Kun sitten ikkunaa yöksi avasi, oli siitä hieman apua, mutta korvatulpat olivat oleelliset olla korvissa liikenteen melun vuoksi. Jostain syystä vierastin sänkyä. 

Aamupalan, eli paahdetun leivän ja teen nauttimista, ei liikenteen melu onneksi häirinnyt, kun samalla pystyi katsomaan tshekkiläistä tv-kanavaa yrittäen ymmärtää, mitä siinä tapahtui. Kyseessä oli jokin rakennus- ja puutarha-aiheinen ohjelma.

Toisena päivänä Olomoucissa kävelin keskustaan hieman eri reittiä kuin edeltävänä päivänä ja pääsin näkemään erittäin kauniita kukkaistutuksia matkan varrella. Sitten alkoikin sataa ripottelemaan, joten päätin pistäytyä läheisessä Capuchin Church -kirkossa, joka oli ulospäin vaatimattoman näköinen, mutta sisältä hillityn kaunis.

Miten Tshekeissä annetaan tippiä

Koska kevyt sade yhä jatkui, päätin mennä läheiseen Mahler-nimiseen kahvilaan, jossa oli terassi. Jouduin odottamaan jonkin aikaa, ennenkuin löytyi tarjoilija, joka osasi englantia. Onneksi terassin suuret varjot pitivät tihkusateen poissa. Kahvilan makea gluteeniton vaihtoehto ei ollut ulkonäöltään kummoinen, mutta maistui onneksi hyvin. Maksettuani annoin tarjoilijalle jälkikäteen käteisellä tippiä 100 tshekin kruunua, mikä oli siis tosi paljon, mutten vain tiennyt, että käytäntö on se, että pyöristys tippinä ylöspäin mainitaan aina etukäteen ennen korttimaksua, eikä minulla ollut pienempää käteistä. Tarjoilija oli kuitenkin osaava, kaunis ja avulias, sekä ainut, joka kyseisessä kahvilassa osasi puhua englantia, joten ei se n. 4e tippi loppujen lopuksi mikään suuri moka ollut. Tarjoilijatar neuvoi minulle lisäksi tien, mistä löytäisin sitä kuuluisaa Olomoucin haisevaa juustoa. Kyseinen kauppa löytyi samaisen aukion laidalta kuin kahvilakin.

Gustav Mahler, jonka mukaan kahvila muuten oli nimetty, oli itävaltalainen säveltäjä ja kapellimestari, joka tunnetaan erityisesti monumentaalisista sinfonioistaan ja laulusarjoistaan. Mahler syntyi Böömissä, joka oli tuolloin 1860-luvulla osa Itävalta-Unkarin keisarikuntaa ja kuuluu nykyään Tšekkiin. 

Olomoucin haiseva juusto ja mistä sen löysin

Olomoucin haiseva juusto, paikallisella kielellä ”Olomoucké tvarůžky”, on perinteinen tšekkiläinen juusto, joka on tunnettu erityisen voimakkaasta aromistaan. Juusto on peräisin Olomoucista ja se on ollut alueen erikoisuus jo vuosisatojen ajan.

Olomoucké tvarůžky valmistetaan vähärasvaisesta, käyneestä juustosta, joka muotoillaan pieniksi pyörylöiksi tai rinkeleiksi. Juuston valmistusprosessiin kuuluu maitohappokäyminen, joka antaa sille tyypillisen pistävän tuoksun ja voimakkaan maun. Toisin kuin monet muut juustot, Olomoucin juusto on vähärasvainen, mikä tekee siitä kevyemmän vaihtoehdon, mutta sen aromi ja maku olivat kaikkea muuta kuin kevyitä.

Juuston voimakas tuoksu voi olla haaste monille, mutta paikalliset ja monet juuston ystävät arvostavat kuitenkin sen ainutlaatuista makua ja perinteitä. Sitä käytetään laajasti monissa tšekkiläisissä ruoissa, kuten voileivissä, salaatissa ja jopa lämpimissä ruoissa, kuten paistetuissa juustokiekoissa.

Olomoucké tvarůžky on saanut myös EU:n maantieteellisen merkinnän suojan, mikä tarkoittaa, että vain tietyllä alueella, tiettyjen perinteisten menetelmien mukaisesti valmistettua juustoa voidaan myydä tämän nimikkeen alla. Tämä korostaa juuston merkitystä alueen kulttuuriperinnössä.

Astuin sisään juustokauppaan ja kaupassa toden totta haisi oikeasti jokseenkin pahalta. Uskaltauduin kuitenkin ostamaan pienen juustokiekon. Tämä Olomoucin kuuluisa juusto osoittautui olevan ihan ok maistaa, mutta muutoin liian suolaista minun makuuni. Luomuna sitä ei löytynyt. Näet juuston oheisessa kuvassa yhdessä Olomoucin seinältä löytyneen katutaiteilija Banksyn hiirimaalauksen kanssa.

Olomoucissa osataan tsekkiä, vähän englantia sekä… suomea!

Juustokauppaa vastapäätä sijaitsi Olomoucin kaupungintalo sekä turisti-info-piste. Turisti-infossa ei valitettavasti ollut kovinkaan hienoja jääkaappimagneetteja tai postikortteja myytävänä. Minulla kun on tapana ostella uusista paikoista jääkaappimagneetteja ja postikortteja matkamuistoksi, sillä ne eivät paljoa paina matkalaukussa. Ostin ensiksi vain magneetin, mutta kun en löytänyt mistään muualta Olomouc-postikortteja, jouduin myöhemmin palaamaan takaisin samaiseen turisti-infoon ostamaan pari vaatimatonta postikorttia. Tällä toisella kertaa minua palveli turisti-infossa nuorehko mies, joka osasi yllättäen puhua hieman suomen kieltä. Kävi ilmi, että hän oli asunut hetken aikaa Helsingissä. 

Milloin Pyhän kolminaisuuden pylvään pääsee taas näkemään?

Turisti-infosta minulle kerrottiin, että se kuuluisa nähtävyys Olomoucin keskustassa, joka on myös UNESCOn maailmanperintökohde, eli Pyhän Kolminaisuuden pylväs (Sloup Nejsvětější Trojice) olisi seuraavan kerran yleisön nähtävillä vasta kolmen vuoden kuluttua, eli kesällä 2027, sillä se oli juuri nyt korjattavana ja peitetty. Tämä barokkityylinen, massiivinen monumentti rakennettiin alunperin 1700-luvulla, ja se on yksi aikakautensa merkittävimmistä uskonnollisista muistomerkeistä Keski-Euroopassa.

Pylväs on mainittava erityisesti sen korkean taiteellisen tason ja mittakaavan vuoksi. Se on koristeltu useilla patsasryhmillä, jotka esittävät Pyhää Kolminaisuutta, Neitsyt Mariaa sekä useita pyhimyksiä ja enkeleitä. Pylvään huipulla on kolminaisuutta esittävä kultainen veistosryhmä. Tämä Pyhän Kolminaisuuden pylväs, joka on siis yksi Olomoucin merkittävimmistä nähtävyyksistä, on symboli kiitollisuudesta Jumalalle ruttoepidemian päättymisestä sekä osoitus Olomoucin asukkaiden uskonnollisesta hartaudesta. 

Uskonnollisuus näkyi muutoinkin Olomoucin katukuvassa, sillä siellä oli useampi kaunis kirkko, muttei paljoa muuta nähtävää taidemuseota ja arkkitehtuuria lukuunottamatta. Tulinkin sitten käyneeksi parissa muussakin kirkossa ja siinä se päivä sitten kävellessä ja kuvatessa menikin.

Intialainen ravintola Olomoucissa

Söin varhaisen illallisen Diwali-nimisessä intialaisessa ravintolassa. Ravintolan omistaja oli kotoisin Intiasta ja naimisissa tshekkiläisen vaimon kanssa. Ravintola oli perussiisti ja sekoitus rock’n’roll-kulttuuria ja Intia-tilpettä – yhden seinän läpi ajoi aito amerikan rauta. Tämän vuoksi luulenkin, että paikassa oli kenties aiemmin sijainnut jokin amerikkalaisvaikutteinen rock’n’roll pubi, ennenkuin siitä tuli ravintola. Intialainen ravintola. 

Diwali-ravintolan dal oli hyvää naan-leivän kanssa, mutta malai kofta oli liian makeaa ja muutoinkin pettymys. Liharuokia en tunnetusti testaa, mutta jos etsit kasvisruokaa Olomoucissa, niin tämä on yksi hyvä vaihtoehto.

Iltayhdeksän aikaan Olomoucissa alkoi hämärtää eikä ketään liikkunut jälleen missään asuinalueella. Kaikkialla oli hiljaista. Tämän lisäksi ei kukaan Olomoucissa hymyillyt koko päivän aikana, paitsi se asiakaspalvelija, joka oli käynyt Helsingissä. Sekä se paikallinen pariskunta, jolta kysyin käännösapua, kun en ymmärtänyt suljetun korttikaupan ovessa lukevaa tekstiä, joka kertoi kauppiaan lomasta tshekiksi. Saattaisin silti tulla tähän kaupunkiin toistekin, jos haluaisin työrauhaa. Ilman tekemistä voisi aika nimittäin käydä pitkäksi.

Jos haluat tietää, kuinka junamatkani Euroopassa tänä kesänä Olomoucista jatkui tai jos suunnittelet itse matkaa Olomouciin tai muualle Eurooppaan, niin tilaa blogini ja pääset lukemaan päivityksiä myöhemmin!

Lue myös:

• Matka Eurooppaan – Visuaalinen matkaopas
• Tshekki-bloggausta
• Olomoucin turisti-info englanniksi
• Turistina Prahassa: Valokuvat ja matkavinkit
• Matkakokemuksia Goasta vuodelta 2019
• Tippaa matkabloggaajaa!

Tämän artikkelin kirjoittaminen, kuvien käsittely ja koodaaminen vei kaksi työpäivää. Onko sinulla matkakohde, jonka haluaisit löytyvän somesta ja online-teoksestani Matka Suomeen – Visuaalinen matkaopas? Ota yhteyttä sähköpostilla!