Päiväristeily Tallinnaan ja Kadriorgin palatsi
- Tallinnakortti saatu: blogiyhteistyössä Visit Tallinn
Tämän syksyn ensilumi oli jo ehtinyt sataa, kun havahduin siihen, että pitäisi Tallinnassa vielä ehtiä käymään ennen talvea. Säätiedotus lupaili perjantaille puolipilvistä ja osittain aurinkoista säätä, joten päätin varata itselleni päiväristeilyn Helsingistä Tallinnaan. Valitsin Eckerö Linen, koska sen 30-vuotisjuhlistus oli minulta vielä kokematta. Lue, mitä matkalla tapahtui –
Minulla oli käytössä 10 euron alennuskoodi Eckerö Linen risteilylle, joten kun Helsinki–Tallinna-päiväristeilyn normaalihinta oli 22 euroa, saisin sen edestakaisine matkoineen tarjoushintaan, vain 11 eurolla. Yrittäessäni ostaa risteilyä Eckerö Line:n sovelluksen kautta, kohtasin kuitenkin teknisiä ongelmia, enkä saanut maksua suoritettua. Kun yritin tehdä uuden varauksen, alennuskoodini oli mennyt, enkä voinut enää hyödyntää sitä. Lisäksi sovellus ilmoitti epäonnistuneen varaukseni olevan voimassa seuraavat kaksi tuntia, vaikkei varausta edes näkynyt omissa tiedoissani, joten päätin odottaa aamuun ja kokeilla äkkilähtöä uudelleen, josko tilanne olisi yön aikana nollautunut.
Aamulla järjestelmä oli kuin olikin nollautunut, joten tein uuden varauksen käyttäen alennuskoodia. Valitettavasti maksuvaiheessa ongelmat jatkuivat, enkä saanut varausta tehtyä loppuun. Lopulta ostin matkan normaalihinnalla, ja tällä kertaa maksaminen onnistui moitteetta. Mutta pian huomasin sähköpostistani, että minulla oli kaksi päiväristeilyä varattuna Eckerö Linelle samalle päivälle – ja molemmista oli veloitettu maksu. Onneksi lähtöselvityksessä asiakaspalvelija pystyi korjaamaan asian ja vahvisti, että ylimääräinen maksu palautetaan tililleni parin viikon sisällä.
Uudistunut M/S Finlandia -laiva
Laiva lähti Helsingin satamasta kohti Tallinnaa varhain aamulla kello yhdeksän. Marraskuun alkuun sopivasti aurinko nousi kauniisti matkalla Länsiterminaaliin, valaisten hiljalleen heräävää kaupunkia. Koska olin jo syönyt aamiaista, suuntasin aluksella Bar Naissaar -kahvila-baariin ja asettauduin ikkunapöytään seuraamaan merimatkan alkua. Gluteenittomat vaihtoehdot siellä jäivät suppeiksi, ja päädyin aloittamaan aamuni sokerisella muffinssilla ja kahvilla. Aluksen 17 euron aamiaisbuffetista olisi kyllä varmasti löytynyt kattavammin gluteenittomia vaihtoehtoja. Harmitti hiukan, ettei laivalla voinut kirjata S-bonuksia mobiilikortilla, vaan kortista tarvittiin fyysinen versio.
Aamukahvini jälkeen lähdin kiertelemään laivaa ja olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten Eckerö Linen M/S Finlandia -laivaa oli uudistettu 30-vuotis synttärijuhlien kunniaksi. Laiva oli hyvin siistissä kunnossa eikä mikään paikka ainakaan äkkiseltään näyttänyt repsottavan. Kävin myös laivan yläkannella vaikka ilma siellä oli todella kylmä ja tuulinen, tuoden vedet silmiini: Mutta halusin vain nähdä ja kuvata sen kauniin aurinkoisen ja pilvettömän merimaiseman, vaikka hampaani kalisivat ja tuuli riepotteli pitkiä hiuksiani.
Piipahdin laivan Pop Up -shopissa katselemassa koruja, ja huomioni kiinnittyi Snö of Swedenin rannekoruun. Koru toi yllättävää pehmeyttä Applen älykellon luoman maskuliinisen ilmeen rinnalle, ja päätin hetken mielijohteesta ostaa sen. Kotona kuitenkin huomasin, että koru sopi ranteeseen kellon rinnalle hyvin vain ulkotakin kanssa – ei ilman sitä, eli ei siis aivan täydellinen heräteostos. Myöhemmin kävin Bar Nosturissa, jossa live-esiintyjä loi tunnelmaa aurinkoisen merimaiseman loistaessa suurista ikkunoista.
Tallinna-kortti-kokemuksia
Laiva lähti siis Helsingistä klo 9 ja olin Tallinnan satamassa ulkona raikkaassa meri-ilmassa jo klo 11:15. Aurinko pilkisteli pilvien lomasta, ja edessäni oli täydellinen päivä kaupungin tutkailuun. Taskussani oli Tallinnan matkailuneuvonnasta (VisitTallinn) blogiyhteistyönä saamani 24h Tallinna-kortti. Tämä kätevä kortti, jonka voi ostaa myös digitaalisena, tarjosi pääsyn useisiin museoihin, ilmaiset joukkoliikennematkat sekä alennuksia valittuihin ravintoloihin ja liikkeisiin.
Suuntasin ensimmäisenä Virukeskuksen edustalle, missä raitiovaunut pysähtyvät, ja hyppäsin sisälle linjaan numero 4. Kesähelteellä raitiovaunumatka ei ehkä houkuttelisi, mutta nyt koleassa syyssäässä vaunu tarjosi lämpimän ja mukavan paikan istua. Raitiovaunu kierteli Tallinnan eri kaupunginosissa, ja ikkunoista vilahtelivat niin Kosmos-elokuvateatteri, Vene Teater kuin Abakhanin kangaskauppa. Maisemat olivat minulle uusia ja mielenkiintoisia, joten päätin istua kyydissä koko matkan, nähdäkseni Tallinnaa vielä toiseenkin suuntaan.
Paluumatkalla ihailin edelleen arkkitehtuuria, joka tuntui virkistävän erilaiselta Helsingistä. Matkan varrella näkyivät muun muassa Cat House Night Club, linja-autoasema, Stockmann sekä autenttista paikallista asutusta ja elämää. Tunnelma oli juuri sopivan erilainen muistuttaakseen, että olin matkustanut ulkomaille, vaikka merimatka välissämme ei ollutkaan pitkä.
Kun palasin raitiovaunulla takaisin lähtöpisteeseeni, huomasin tien toisella puolella sijaitsevan Matka-nimisen intialais/aasialaisravintolan. Vaikkei mieleni sillä hetkellä tehnytkään intialaista ruokaa, päätin silti poiketa sisään. Olenhan usein maailmalla matkustaessani bongannut intialaisia ravintoloita, erityisesti löytääkseni gluteenittomia kasvisvaihtoehtoja. Lisäksi olen kirjoittanut ja kuvannut laajasti matka-aiheisia teoksia niin Intiasta kuin Euroopastakin, mistä sain sopivan lisäsyyn astua sisään.
Ehkä kerron tästä ravintolasta tarkemmin tulevassa postauksessa – 5,90 euron hintainen maistuva kasvislounas voisi varmasti kiinnostaa myös lukijoitani.
Ensivisiitti Kadriorgin palatsiin
Lounaan jälkeen palasin Hobujaama-nimiselle raitiovaunupysäkille ja nousin linjalle numero kolme, joka veisi minut Kadriorgin palatsiin ja taidemuseoon. Raitiovaunu oli ulkoasultaan sininen, ja sen geometristen linjojen ansiosta siinä oli nostalgista, hieman vanhanaikaista tunnelmaa – mutta muuten se vaikutti varsin uudelta. Sisällä oli kovat puiset penkit, ja matkustajat istuivat selkä ikkunaan päin, kasvokkain toisiaan vastapäätä. Mukavuudessa se ei ollut aivan aiemman, nykyaikaisen raitiovaunun veroinen, mutta onneksi matka Kadriorgin pysäkille oli lyhyt.
Kadriorgin palatsi oli helppo löytää: syksy oli riisunut palatsin edustan puiston puut lehdistä, ja palatsin punertava julkisivu loisti esiin puunrunkojen takaa jo kaukaa. Museossa oli parhaillaan esillä näyttely nimeltä Käpikust Kölerini – From Mittens to Köler: The Birth of the Museum’s Collection (21.09.2024–02.03.2025), joka juhlisti Viron taidemuseon perustamisen 105-vuotista taivalta. Näyttely tarjosi näkymän kokoelman alkuvuosiin, aina vuodesta 1919 toisen maailmansodan kynnykselle saakka. Tavanomaisten taiteilijoiden ja teosten esittelyn sijaan näyttely pureutui siihen, miten museon kokoelma kehittyi ja karttui – milloin ja miksi tietyt työt valikoituivat osaksi museota.
Museon alkutaipaleella ei kerätty ainoastaan taideteoksia, vaan myös kotitalouden esineitä ja käsitöitä, jotka on sittemmin siirretty muihin Viron museoihin. Näyttelyssä oli esillä valikoima maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia, jotka museo oli hankkinut ennen toista maailmansotaa – osa niistä oli yleisön nähtävillä ensimmäistä kertaa. Näyttely tarjosi mielenkiintoisen katsauksen Viron taidemuseon alkuvuosiin ja koska satuin olemaan ainoa näyttelyvieras palatsimaisessa museossa, elämys hiljaisessa Kadriorgin palatsissa oli ainutlaatuinen. Katselin ulos sen ikkunoista ja kuvittelin, mitä sen asukkaat ovat mahtaneet ajatella. Lisäksi, koska minulla on kuvataiteilijan ja taidemaalarin taustaa ennen bloggaamista, on aina mielenkiintoista pysähtyä teosten eteen miettimään sitä työtapaa ja työmäärää, millä teokset on tehty.
Olin siis ensimmäistä kertaa Kadriorgin palatsissa, ja näyttely tarjosi kiinnostavan katsauksen sen historiaan. Kadriorgin kehitys venäläisten suosimaksi merenrantakohteeksi alkoi jo 1800-luvun alussa, jolloin se toimi venäläisen aateliston lomakeitaana. Vaikka Kadriorg ei mittasuhteissaan vedä vertoja pietarilaiselle Eremitaasi-museolle, sen venäläiset taideteokset onnistuivat luomaan samankaltaista tunnelmaa kuin Pietarissa aikoinaan näkemäni suuri taidenäyttely – venäläisen taiteen ja kulttuurin erityinen henki tuntui selvästi palatsin saleissa.
Kadriorgin kokoelmissa oli myös yhtymäkohtia itä- ja keskieurooppalaisten suurten taidemuseoiden kristillisiä tarinoita kuvittaviin maalauksiin, joita Helsingissä voi nähdä esimerkiksi Sinebrychoffin taidemuseossa. Kun istahdin museokäynnin jälkeen museon koristeelliseen kahvilaan nauttimaan kupillisen teetä ja kuulin ympärilläni puhuttavan venäjän ja viron kieltä, tunsin elämyksen olevan täydellinen. Kahvilan ainoa gluteeniton tarjonta oli pieni macaron-leivos, mutta se riitti hyvin päätökseksi tälle kokemukselle. Nyt tiedän, että jos kaipaan venäläisen taiteen ja kulttuurin tuntua, riittää, että suuntaan lahden toiselle puolelle Kadriorgin palatsiin – Venäjälle ja Eremitaasiin asti ei tarvitse matkustaa.
Kadriorgin museon läheisyydessä sijaitsivat myös Mikkelin museo ja Taidemuseo Kumu, ja mietin hetken, ehtisinkö vielä poiketa Mikkelin museossa. Päätin kuitenkin olla ottamatta riskiä, sillä halusin nauttia raikkaasta ulkoilmasta ja kävellä takaisin satamaan kiireettä. En halunnut toistaa edellisen Tallinnan päiväristeilyn tiukkaa aikataulua, jolloin laivaan oli ehdittävä juosten lyhyen maissaoloajan vuoksi.
Reitti Kadriorgista satamaan oli helppo ja vei vain noin puolisen tuntia. Olisin ehtinyt kierrellä vielä sataman kaupoissakin, mutta käytin jäljellä olevan ajan kuitenkin valokuvaamiseen – Tallinnan syksyinen tunnelma ja kaupungin valot tarjosivat upeita hetkiä kameran linssin läpi tallennettavaksi.
Eckerö Line illallisbuffetti ja Jukka Poika
Olin ostanut ennakkoon illallisbuffetin paluumatkalle M/S Finlandialla, ja ennakkohinta oli 38 euroa, kun taas paikan päältä ostettuna buffet olisi maksanut 40 euroa. Vaikka hinta tuntui korkealta, huomasin ravintolan ovessa mainostarran, jossa luki ”luomuravintola”, ja ajattelin, että tämä saattaisi selittää kustannuksen. Uteliaana kysyin tarjoilijalta, oliko buffet todellakin luomua ja miksei tätä ole mainostettu laajemmin. Hän vahvisti, että tarjolla on luomukahvia, -teetä ja -viiniä, ja suuri osa raaka-aineista on luomua. En ollut uskoa kuulemaani. Pienen taustaselvityksen jälkeen löysin maininnan siitä, että Eckerö Line oli voittanut Luomu SM -kilpailun vuonna 2019: ja että yritys oli ”löytänyt useita luomutuotteita, jotka ovat käytössä päivittäin.” Vaikka laivan kaupasta en ollut löytänyt yhtään luomusyötävää, tämä tieto antoi illalliskokemukselle arvokkaan lisäulottuvuuden. https://www.luomuravintola.fi/eckero
Eckerön illallisbuffet jätti kuitenkin toivomisen varaa maun suhteen, eikä tilannetta parantanut ollenkaan se, että pöydän pippurisirottimesta irtosi korkki juuri kun ripottelin maustetta, ja lautaselleni tipahti kerralla niin korkki, kuin ruokalusikallinen mustapippuria. Ehkä kyseessä oli aiemman matkustajan harmiton jäynä, mutta sattuma ei ollut aterian kohokohta. Onneksi buffetista löytyi kuitenkin kiitettävästi gluteenittomia vaihtoehtoja, mikä toi ateriaan hieman lohtua.
Loppuillan ehdoton kohokohta oli Jukka Poika, joka nousi Nosturin lavalle ja täytti tilan uskomattomalla energiallaan. Oli hienoa nähdä, miten yli 20 vuoden uran jälkeen hän oli säilynyt edelleen nuorekkaana ja sai yleisön mukaansa taitavilla spiikeillään ja rennolla läsnäolollaan. Ainoa pieni harmituksen aihe oli se, etten päässyt kuulemaan alkuperäistä Hypnoosiin-kappaletta, joka on ollut itselleni merkittävä hitti ja aikoinaan innoitti minut jopa hankkimaan suomi-reggaeta ja Soul Captain Bandin levyn – niihin aikoihin, kun suoratoistopalvelut olivat vielä kaukaista tulevaisuutta.
Jatkossa en ehkä ostaisi Tallinna-korttia pelkän päiväristeilyn ajalle, sillä sen hinta, 45 euroa per 24h, on lyhyelle vierailulle korkea, kun vuorokausilippu Tallinnan joukkoliikenteeseen maksaa vain 5,50 euroa (2024). Kahden tai kolmen päivän matkoille Tallinna-kortti voisi kuitenkin olla harkitsemisen arvoinen, sillä pidemmällä vierailulla ehtii kiertää useampia museoita ja hyödyntää kortin tarjoamia etuja laajemmin. Yhden kokonaisen päivänkin aikana jaksaa mukavasti tutustua pariinkin museoon, jossei ole kiire laivaan.
Video päiväristeilystä Tallinnaan
Kuuntele ja katso oheinen podcast ja kuvaamani video, joka kertoo päiväristeilystä Helsinki – Tallinna – Helsinki. Videolla blogipostaustani kommentoi englanniksi tekoäly, mutta tekstitykset olen kirjoittanut itse ja kääntänyt suomeksi. Matkalla käytössäni oli *blogiyhteistyönä Visit Tallinnalta saamani 24h Tallinn Card, joka mahdollisti ilmaisen sisäänpääsyn niin raitiovaunuun kuin Kadriorgin museoon. Risteilyn ja ruoat maksoin itse, juhlistaen samalla 30-vuotiasta, hyvin uudistunutta Eckerö Linea.
Voit valita suomenkielisen tekstityksen, kun klikkaat kuvaruudun reunasta Asetukset kohdasta mutterinkuva.
Lue lisää:
