Älkää kuunnelko Bockin juttuja.
Eilen somessa ruutuun ilmestyi mainos, jossa kerrottiin, että Yle alkaa esittää uutta dokumenttisarjaa Ior Bockista. Samalla mainittiin myös, että Kingston Wallin laulaja Petri Walli seurasi Bockin oppeja.
On hämmentävää huomata, että tästä aiheesta keskustellaan edelleen vuosikymmeniä myöhemmin. Ja vielä YLE:n kanavalla.
Ehkä tämän vuoksi täytyy siis lopulta paljastaa yksi asia, joka on kulkenut mukana omassa matkatarinassani alusta asti.
Lähdin nimittäin aikoinaan tutustumaan Goaan mm. siksi, että silloisen suosikkibändini Kingston Wallin laulaja Petri Walli oli viettänyt siellä aikaansa. Mutta erityisesti myös siksi, että Ravi Shankar oli kotoisin Intiasta. Halusin ymmärtää, mitä Petri Wallin elämässä oli tapahtunut. Miksi hän oli muuttunut? Miksi näin lahjakkaan muusikon elämä päättyi niin traagisesti? Kukaan ei tiennyt varmasti kertoa, eikä elämäkertoja hänestä oltu julkaistu ennenkuin vasta reilu 15 vuotta myöhemmin. Halusin myös tietää, mikä on se maa, josta tulee niin hyvää musiikkia kuin Kingston Wall ja Ravi Shankar. Vaikka tokihan Kingston Wall oli suomalainen, mutta Intian tuomat vaikutteet siinä musiikissa olivat varsin selviä.
Lähdin matkalle uteliaan matkailijan ja valokuvaajan asenteella, en etsimään mitään hengellistä liikettä tai guruja. Bloggasin teille jo vuonna 2005 paikan päältä Goasta, vaikka nettiyhteys oli huono ja somea ei ollut olemassa.
En tavannut Goassa Ior Bockia. Koskaan. En lähtenyt mukaan hänen ajatuksiinsa. Jätin kielitieteilyt yliopistolle. Olin lukenut Petri Wallin 3. levyn sanoituksia, jotka sisälsivät paljon hyperlinkkejä, vaikkei nettiä vuonna 1995 sellaisena, kuin me nyt sen tunnemme, vielä silloin ollut. Runoilijana tiedostin, miten hukkaan voi joutua, kun lähtee liikaa kieliopin vierestä improvisoimaan. En myöskään käyttänyt huumeita. Rehellisesti sanottuna: huumeet ja pössyttelypiirit eivät kiinnostaneet minua lainkaan.
Kokeilin Goassa joogatuntia kerran. Olin täysin aloittelija ja opettaja oli huomattavasti edistyneempi, erittäin notkea ja opetus tapahtui englanniksi. En saanut tunnista mitään irti, joten siihen jäivät omat joogakokeiluni Goassa.
Sen sijaan löysin Goasta jotain aivan muuta.
Löysin meren, rannat, auringonlaskut, kahvilat, ravintolat, historian, portugalilaisen kulttuuriperinnön, ihmiset, värit, musiikin, arjen ja matkailun. Ja Bollywood-elokuvat. Löysin Goasta paikan, jossa tavallinen matkailija voi viettää rentouttavan loman lähes kuten missä tahansa muussakin matkakohteessa. Eikä mikään muistuttanut Suomesta.
Siksi olen käyttänyt yli kaksikymmentä vuotta siihen, että olen kirjoittanut, kuvannut, videoinut ja ylläpitänyt Goaan ja Intiaan liittyvää laajaa, maksutta verkossa julkaistua matkakertomusta/opasta. Tarkoitukseni on ollut näyttää mahdollisimman monipuolisesti, millaista tavallinen matkailu siellä on. Vaihtoehtona hörhöilylle.
Sillä liian usein Goa on yhdistetty pelkästään psykedeliaan, huumeisiin, hörhöilyyn tai yksittäisiin traagisiin tarinoihin. Todellisuudessa sadat tuhannet ihmiset matkustavat Goaan vuosittain täysin tavalliselle lomalle. Tai ainakin matkustivat, ennen Covidia ja Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Turistit käyvät rannalla, syövät hyvin, tutustuvat nähtävyyksiin, kuvaavat auringonlaskuja ja palaavat kotiin aivan yhtä selväjärkisinä kuin lomalle lähtiessäänkin.
Kirjoitin jo vuonna 2011 todenmukaisen ajatuksen, jonka allekirjoitan edelleen:
Selväjärkisyys säilyy, kun jättää huumeet käyttämättä.
Goa ei sekoita ihmisen päätä. Päihteet voivat sekoittaa.
Siksi onkin hyvä erottaa toisistaan matkakohde ja ihmisten omat valinnat. Intia tai Goa eivät ole vastuussa yksittäisten ihmisten ratkaisuista. Ne ovat valtavan monipuolisia matkakohteita, joissa on mahdollista matkustaa turvallisesti, järkevästi ja lähes tavallista elämää eläen, kun pitää pään kylmänä eikä lähde hörhöjuttuihin mukaan.
Minullekin olisi voinut alunalkaen käydä köpelösti, koska olin iloinen, sinisilmäinen ja naiivi länsimainen naisturisti Goassa. Niinkuin blogin alkuvuosien tekstien rivien välistä voi kuulla. Intiastakin kun löytyy jos jonkinmoista silmänkääntäjää.
Mutta siinä oikeastaan on ollutkin koko oman Goa-projektini ajatus jo yli kahden vuosikymmenen ajan: näyttää, millainen Goa on ilman myyttejä, ilman sensaatioita ja ilman turhaa mystifiointia. Se on ollut minun tapani kertoa Goasta.
Miksi en sitten vain kirjoittanut kirjaa? Koska halusin, että faktat tavoittavat jokaisen varallisuustasosta riippumatta. Pieniväkilukuisella Suomella ei ole varaa menettää yhtään matkailijaa.
