Aurovillen halaava puu

Aurovillen halaava puu
Aurovillen halaava puu

Näin kun ystävänpäivä on oven takana, mietin, mikä olisi oiva tapa ilahduttaa lukijoitani, ja muistin luonnoksen Aurovillen halaavasta puusta. Puducherry, aiemmalta nimeltään Pondicherry, on pieni kaupunki Intian itärannikolla n. 150km Tamil Nadun pääkaupungista Chennaista etelään päin. Puducherry tunnetaan ranskalaisesta historiastaan, sillä vuonna 1674 Pondicherrystä tuli Ranskan siirtomaa-alue. Melkein kolmesataa vuotta tästä myöhemmin, eli vasta vuonna 1962, Pondicherry tuli laillisesti osaksi Intiaa. Tätä nykyä ranskalaisuus näkyy Pondicherryssä enää lähinnä joissakin ranskankielisissä kadun nimissä sekä satunnaisissa ranskalaisissa kahviloissa, ravintoloissa ja leipomoissa, joista löytyy länsimainen valikoima leipiä, juustoja sekä ihan oikeita croissantteja. Myös Pondicherryn hotellien aamupalalistoilta löytyy länsimainen ranskalainen valikoima leipiä, hilloja ja munakkaita etelä-intialaisten herkkujen, kuten pohan, idli vadan ja dosan lisäksi. Ja lisäksi tietysti aivan ihanaa etelä-intialaista mustaa kahvia, kuten olen joskus aiemminkin tässä blogissa hehkuttanut.

Huolimatta näennäisistä eroista idän ja lännen välillä on luonto Itä-Intian rannikolla yhtä kaunista kuin Länsi-Intiankin rannikolla. Suurimpana erona lienevät idän hurjempi merenkäynti sekä tyystin erilaiset palmupuut. Näistä ulkoisista eroavaisuuksista huolimatta niin Itä- kuin Länsi-Intiasta löytyy kuitenkin suhteellisen paljon toisiaan halaavia puita, mikä on ilahduttavaa huomata maassa, jossa halaaminen ei kuulu julkiseen kulttuuriin muutoin kuin äidin kantaessa lastaan. 

Oheisen kuvan Aurovillen halaava puu sijaitsee reilunpituisen riksamatkan päässä Puducherrystä, Tamil Nadun osavaltiossa, Aurovillen kokeellisessa kylässä, jonka perusti Mirra Alfassa vuonna 1968. Mirra Alfassa tunnetaan myös nimellä ”The Mother” ja Auroville puolestaan tunnetaan Sri Aurobindon Ashramin kautta sekä siitä, että Aurovillen asukkaat tulevat ympäri maailman ja elävät siellä yhdessä rauhan ja harmonian ilmapiirissä niin miehet kuin naiset ja lapsetkin.

Aurovillen keskellä sijaitsee Matrimandir, äidin temppeli, jota rakennettiin 37 vuoden ajan ja joka valmistui vuonna 2008. Kävelyreitti Matrimandirille kulkee lähes satumaisen kauniin vihreän luonnon helmassa ja porottavalta auringonpaisteelta suojaa tarjoavien palmupuiden lomasta löytyivät nuo oheisessa kuvassa näkyvät puut toinen toista halaamassa. Päätin ikuistaa nuo puut, sillä olen tykännyt bongailla mm. halaavia puita niin Suomesta kuin Intiastakin

Zen-munkki Thich Nhat Hanhin sanotaan laatineen halausmeditaation, joka vie lyhyimmillään minuutin tai kaksi, ja joka tehdään kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavalla tavalla: Ennen kuin halaat parisi kanssa, katsokaa toisianne silmiin ja hengittäkää rauhallisesti. Halatkaa sitten kolmen sisään- ja uloshengityksen ajan. Liittäkää ensimmäiseen hengityskierrokseen tämä ajatus: sekä sinä että kumppanisi olette elossa. Toisella hengityskierroksella pohtikaa sitä, missä te kumpikin olette 300 vuoden kuluttua. Ja kolmannella sisään- ja uloshengityksellä keskittykää miettimään sitä, miten hienoa onkaan, että olette edelleen elossa. Näitä kierroksia voi tehdä useammankin. Bongasin oheisen halausmeditaation Ilta-Sanomien artikkelista ja siihen onkin hyvä päättää tämä artikkeli.

Oletko muuten itse koskaan halannut puuta?

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *