Auschwitzista Manalaan

*mainos/pr-yhteistyö Qasva ja Manala

Ei sitä useinkaan koe elämässään matkaa Auschwitzista Manalaan, mutta viime viikko oli sellainen. Matkustin nimittäin alkuviikosta Puolassa ja palasin viikonlopuksi takaisin Helsinkiin. Huolimatta siitä, että nimi kuulostaa paha-enteiseltä, matka meni hyvin.

Illallinen Manalassa oli sovittu lauantaille, ja edellinen käyntini kyseisessä ravintolassa tapahtui kauan ennenkuin bloggaaminen ja digitaaliset valokuvanäyttelyt mahdollistuivat, eli joskus reilu 25 vuotta sitten. Se oli sitä aikaa, kun Bottalta löytyi eri musiikin tanssilattioita eri kerroksista. Ja kun oltiin radalla, Bottalle mentiin illan/yön päätteeksi, koska sieltä löytyi ravintolaruokaakin, jos alkoi yöllä hiukomaan.

Tuosta ajasta on hirveän vähän muistoja jäljellä, koska silloin ei ollut kännykkäkameroita eikä somea. Joten nyt, vuonna 2026, oli jännittävää palata Bottalle ja Manalaan.

Oli huojentavaa huomata, että Manalakin oli ”aikuistunut” – yökerho ja tanssilattia olivat Covidin jälkeen olleet toiminnassa vain tilauksesta ja Manala tätä nykyä pelkästään ruokaravintola, joka ei ole enää yötä myöten auki.

Maistoin chef’s menun, jossa alkupalana oli Manalan skagen, pääruokana paistettua kalaa ja jälkiruokana raparperipiirakkaa. Näet annokset oheisissa kuvissa.

Manalan skagen oli huikean hyvää rapeaksi paistetun ruisleivän ja vihersalaatin kera. Myös Caesar-salaatti vuohenjuustokiekon kera maistui juuri niin ihanalta, kuin caesar-salaatin kuuluukin maistua. Piristävä yllätys oli tarjoilijan suosittelema savupaprikamajoneesidippi, jonka sai nauttia Girl Dinnerissä ranskalaisten ja kukkakaaliwingsien kera. Tuo savupaprikamajoneesidippi sai mielen harhailemaan jonnekin suomalaisiin kesämökkitunnelmiin, samalla kun ulkona oli lämmin ja ripotteli vettä.

Jälkiruoaksi nautittu raparperipiirakka oli maultaan ja ulkonäöltään yliveto. Ei tietenkään gluteeniton, mutta yllätys yllätys: vegaaninen.

Eli ravintola Manalasta löytyi jotain kaikille ruokavalioille. Lisäksi alkoholittomien juomien valikoima oli hyvä. Päätin, että ensi kerralla valitsen jälleen skagenin ja jälkiruoaksi raparperipiirakan.
Pääruoaksi voisin sitten kokeilla pizzaa, sillä ne näyttivät hurjan hyviltä ja suurilta. Harmi, etteivät ne olleet saatavilla gluteenittomina.

Mutta niin se vain taitaa olla, että jos 25 vuotta sitten dagen efter johtui ohrapirtelöstä, niin 25 vuotta myöhemmin dagen efter voi johtua gluteeniviljoista. Ja niitä syötyään voi tuntea käyneensä manalassa.

Extra-pisteitä ravintola Manalan seiniltä löytyville taidemaalauksille, joita on mukava syödessä katsella, jos valaistus on riittävä. Tosin Nelimarkan teos oli juuri lainassa Ateneumin Taidemuseon näyttelyssä.

Bottan ja Manalan yli 100-vuotinen historia

Helsingin Etu-Töölössä sijaitsevat Manala ja Botta muodostavat kokonaisuuden, jonka juuret ulottuvat yli sadan vuoden taakse suomalaisen ylioppilaselämän, kulttuurin ja ravintolahistorian ytimeen. Samoissa tiloissa ovat vuosikymmenten aikana viihtyneet opiskelijat, taiteilijat, muusikot, poliitikot ja tavalliset helsinkiläiset.

Ostrobotnia – talo, josta kaikki alkoi

Tarina alkoi vuonna 1912, jolloin Helsingin yliopiston kolme pohjalaista osakuntaa – Etelä-Pohjalainen Osakunta, Pohjois-Pohjalainen Osakunta ja Vasa Nation – rakennuttivat oman talonsa Etu-Töölöön kaalipellon paikalle. Rakennus sai nimekseen Ostrobotnia, mutta helsinkiläiset oppivat kutsumaan sitä nopeasti yksinkertaisesti Botaksi.

Talon tarkoituksena oli tarjota pohjalaisille opiskelijoille asuntoja, juhlatiloja ja kokoontumispaikka. Ravintolatoiminta oli kuitenkin mukana heti alusta lähtien, sillä yhteiset ruokailut ja illanvietot kuuluivat olennaisena osana opiskelijaelämään. Ostrobotniasta tuli nopeasti myös helsinkiläisten suosima juhla- ja tanssipaikka, jonka juhlasalia vuokrattiin erilaisiin tapahtumiin lähes jokaisena viikonloppuna.

Kieltolain vuodet

Suomen kieltolain aikana (1919–1932) ravintola toimi luonnollisesti ilman alkoholitarjoilua, mutta se oli silti vilkas kohtaamispaikka. Ylioppilaat kokoontuivat syömään, keskustelemaan ja laulamaan yhdessä. Pohjalaiset yhteislaulut muodostuivat tärkeäksi perinteeksi, joka säilyi vuosikymmeniä.

Ravintolatoimintaa hoitivat alkuvuosina ensin taloyhtiö ja myöhemmin pohjalaisten opiskelijajärjestöt. Lopulta toiminta annettiin ammattimaisen ravintoloitsijan hoidettavaksi.

Botasta koko Helsingin viihdekeskus

1950- ja erityisesti 1960-luvuilla Botta alkoi muuttua opiskelijaravintolasta koko kaupungin tunnetuksi viihdekeskukseksi.

Kesäisin järjestettiin suosittuja kesäklubeja, joiden innoitus saatiin Ruotsista. Näistä tapahtumista tuli niin suosittuja, että niiden pohjalta päätettiin perustaa vuonna 1970 oma ravintolayhtiö, Oy Botta Ab, joka vastaa talon ravintolatoiminnasta edelleen.

Manala ja St. Urho’s Pub

Samassa rakennuksessa toimiva Manala on yksi Helsingin tunnetuimmista ravintoloista, jonka historia on monivaiheinen.

Vuonna 1973 Bottan yhteyteen avattiin St. Urho’s Pub, jota helsinkiläiset kutsuvat edelleen tuttavallisesti nimellä Urkki.

Pubin idea haettiin Englannista, mutta siitä tehtiin aidosti suomalainen versio. Se on yksi Suomen vanhimmista edelleen samalla nimellä toimivista pubeista.

Musiikin ja tanssin koti

1970- ja 1980-luvuilla Botta oli yksi Helsingin tärkeimmistä elävän musiikin esiintymispaikoista.

Lavoilla nähtiin muun muassa:

• Katri Helena
• Frederik
• Carola
• Jukka Kuoppamäki
• Kai Hyttinen
• Pepe & Paradise
• Jussi & The Boys
• Rauli Badding Somerjoki

Lisäksi amerikkalainen lauluyhtye The Delta Rhythm Boys esiintyi Bottan kesäklubeilla useina vuosina.

Suosittuja olivat myös yhteislauluillat, joita voidaan pitää nykyisen karaoken eräänlaisina edeltäjinä. Tunnelma oli usein niin tiivis, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet sisään.

Botta tänään

Nykyisin Botta on edelleen Helsingin yliopiston kolmen pohjalaisen osakunnan omistama ravintolayhtiö. Samassa rakennuksessa toimii useita ravintoloita ja tapahtumatiloja, joista tunnetuimmat ovat:

• Manala Restaurant & Bar
• St. Urho’s Pub
• Dagmar Bistro & Wine Bar
• Botta Eventsin juhla- ja kokoustilat.

Vaikka ravintoloita on uudistettu useita kertoja, rakennus on säilyttänyt vahvan yhteyden opiskelijaperinteeseen. Talossa järjestetään edelleen osakuntien juhlia, kokouksia ja akateemisia tilaisuuksia samalla, kun se palvelee tavallisia ravintola-asiakkaita.

Elävä pala Helsingin historiaa

Harva helsinkiläinen ravintola voi kertoa yhtä pitkästä ja monipuolisesta historiasta kuin Manala ja Botta. Yli sadan vuoden aikana ne ovat nähneet Suomen itsenäistymisen, kieltolain, sodanjälkeisen jälleenrakennuksen, opiskelijaliikkeiden nousun, legendaariset tanssi-illat ja modernin ravintolakulttuurin syntymisen.

Oli ilo käydä illallistamassa tässä historiallisessa ravintolassa, joka tarjosi maistuvan Chef’s menuun ja sai muistelemaan, kuinka vähän muistikuvia on Helsingissä juhlimisesta aikoinaan jäänyt. Ja miettimään, miksi juuri Bottalta muistan vain pilkahduksen humppalavalta ja teknolavalta, jonon Manalaan sekä sen ruuhkaisan ravintolan yöllä, ja lisäksi jonkin mustan seinän – olisiko se ollut teknotanssisalista tai portaikosta matkalla sinne. Tällä tai viime vuosituhannella.

Lue lisää ravintoloista blogisivustollani ja matkaoppaassa Helsinkiin