Visuaalisen sisällöntuotannon raastavuus
Ulkona paistaa aurinko.
Sisällä tietokone ilmoittaa jälleen kerran, että jokin ei toimi.
Tällaista on visuaalisen sisällöntuottajan arki. Valmiissa kuvissa näkyvät auringonlaskut, kauniit rannat, museot, kahvilat ja värikkäät kadut. Sen sijaan kukaan ei näe niitä lukemattomia tunteja, jotka kuluvat siihen, että yrittää saada kaiken ylipäätään toimimaan.
Tänään niskoittelevat lähes kaikki mahdolliset asiat.
Monien blogiartikkeleideni YouTube-videoiden upotukset ovat yhtäkkiä lakanneet toimimasta. Videon sijaan näkyy vain linkkiteksti, joka ei johda mihinkään. Satojen videoiden läpikäynti ei ole aivan pieni urakka.
Samaan aikaan monien artikkelien feature-kuvat käyttäytyvät miten sattuu. Joskus ne näkyvät normaalisti, joskus eivät lainkaan. Erikoisinta on, että ongelma katoaa, kun blogisivustoani katsoo yksityisessä selainikkunassa. Siinä vaiheessa saa vain arvuutella, onko vika palvelimessa, välimuistissa, selaimessa vai missä.
Ja kun ajattelin jättää tekniset ongelmat hetkeksi ja tehdä vain uuden blogipostauksen, niin vastaan tuli seuraava este:
Tarvitsin kuvia, jotka olin kuvannut viisi vuotta sitten. Kuvat sijaitsevat ulkoisella kovalevyllä olevassa kuvakirjastossa. Koska kyseistä kirjastoa ei oltu avattu vuosiin, macOS halusi ensin päivittää sen. Päivitykset kestävät aina pitkään, ja se on ihan normaalia.
Päivityksen jälkeen yllätys olikin suurempi.
En pystynytkään enää muokkaamaan kyseisen kirjaston kuvia. En myöskään viemään niitä ulos kirjastosta. Päivitin toisen samalla kovalevyllä sijaitsevan kuvakirjaston, mutta se toimi normaalisti.
Tässä vaiheessa olin jälleen tekoälyn puheilla.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että onneksi nykyään on tekoäly. Näiden kahdenkymmenen vuoden aikana, joina olen rakentanut blogejani, kuva-arkistojani, videoitani ja matkaoppaitani, ei kukaan ole ollut neuvomassa silloin, kun jokin menee rikki. Suurin osa ongelmista on pitänyt ratkaista yksin, yrityksen ja erehdyksen kautta. Onneksi sentään palvelinviat on voinut ”vain” raportoida ylläpidolle ja toivoa niiden korjautuvan ilman, että paljon blogisivustoa menee rikki tai tehtyä työtä häviää.
Tekoäly neuvoi tekemään ensin varmuuskopion kirjastosta ennen kuin sitä yrittäisi korjata.
Kuulosti järkevältä.
Kunnes yritin tehdä varmuuskopiota, jolloin huomasin, ettei tietokoneella ole levytilaa tarpeeksi.
Jotta siis voisin tehdä varmuuskopion, minun pitäisi ensin vapauttaa kymmeniä tai jopa satoja gigatavuja levytilaa. Ennen kuin voin korjata ongelman, minun pitää ratkaista toinen ongelma.
Auta armias.
Tällaisia päiviä ei kukaan näe Instagramissa, YouTubessa tai Googlen hakutuloksissa.
Kukaan ei näe tuntikausien vianetsintää, tiedostojen siirtelyä, varmuuskopiointia, rikkinäisten linkkien korjaamista, hakukoneoptimointia, WordPressin ongelmia, videoiden katoamista tai kuvakirjastojen pelastamista. Ne eivät näy blogin etusivulla eivätkä YouTube-videolla.
Silti juuri ne vievät valtavan osan työajasta.
Kenelle minä tätä työtä teen ja vielä maksan siitä?
Joskus tuntuu, että varsinaisesta sisällöntuotannosta valokuvaus on helpoin osa tätä työtä. Vaikeinta on pitää vuosikymmenten aikana syntynyt digitaalinen arkisto hengissä samalla, kun ohjelmistot, käyttöjärjestelmät, lisäosat ja verkkopalvelut muuttuvat ympärillä jatkuvasti.
Ja silti…
Ulkona paistaa aurinko.
Ehkä pitäisi vain sulkea tietokone, lähteä kävelylle ja hengittää hetki.
Tai maalata.
Maalata sellaisia kuvia, joiden ei tarvitse olla totta, teknisesti täydellisiä tai kieliopin mukaisia, tai kutsua klikkaamaan. Sellaisia, joita voi tehdä vain tekemisen ilosta.
Tosin siinäkin tulee vastaan yksi käytännön ongelma.
Niidenkin säilytystila loppuu pian.
PS. Katso yksittäisten kuvallisten INDIVUE-blogiartikkeleiden päivitetty ilme, joka tekee postauksista mukavammat lukea ja katsoa, kun teksti sulautuu feature-kuvaan!
