(Mainos: Postaus on vastine arvostelukappaleesta, jonka antoi Kustannusosakeyhtiö Viisas Elämä.)
Tämä kirja lähti mukaani viime syksyisiltä Helsingin kirjamessuilta, jossa sen esittelytilaisuuteen oli niin paljon jonoa, etteivät kaikki halukkaat edes päässeet mukaan.
Luettuani kirjan lainasin sen heti eteenpäin ystävälleni, jonka tiesin voivan hyötyä kirjan esittämistä ajatuksista.
Kävi kuitenkin niin, että kirjan ollessa lainassa tulivat koronarajoitukset Suomeen, enkä päässyt näkemään ystävääni saatikka kyseistä kirjaa moneen kuukauteen. Siinä suurin syy siihen, miksi saatte kuulla kirjasta blogissani vasta nyt.
Valitettavasti joudun heti aluksi kertomaan, että tämä Viisas Elämä Kustannuksen kirja on puhelimeen ja padiin tottuneelle liian raskas ja anatomisesti vääränlainen opus käsissäpidettäväksi. Fyysinen teos on nimittäin painava pehmytkantinen nidos jossa on 366-sivua, ja sen lisäksi kirja on vielä neliön muotoinen kimpale. Sitä ei kauaa jaksa käsissään kannatella, vaikka kuinka aihe kiinnostaisi, sillä sen sivujen ja kansien reunat tuntuvat epämukavilta sormia vasten. Kovakantinen suorakulmainen kirja olisi ollut ehkä mukavampi, myös alleviivausten tekemiseen.
Tässä kuitenkin viisi syytä lukea tämä Annika Havasteen kirja –
Viisi syytä lukea teos Suolistoa hoitamalla superaivot
1. Jos olet niitä ihmisiä, joille maitohappobakteerikapselin ottaminen aiheuttaa närästystä, voi tämä teos selittää sen, mistä se johtuu, samalla kun se selvittää probioottien ja prebioottien ominaisuudet ja antaa viisi askelta parempaan työtehoon ja palautumiseen.
2.Kirja selvittää ravintotekijät, probiootit ja prebiootit itseasiassa niin hyvin, että tavallinenkin kansalainen sen ymmärtää, vaikkei osaisi edes ruokaa laittaa.
3.Ja heitä varten, jotka eivät osaa laittaa terveellistä ja vatsaystävällistä ruokaa, on kirjassa monia yksinkertaisia reseptejä.
Ensimmäinen resepti, jota kokeilin, jäi heti päivittäiseen käyttöön. Tuo resepti oli tuorepuuron resepti. Olen nimittäin niitä ihmisiä, jotka eivät suuremmalti puuroista välitä, sillä aamuisin minua ei huvita heti ensitöikseen keittää 10 minuuttia kaurapuuroa aamupalaksi, ja sitten odottaa toiset 10 minuuttia, jotta puuro jäähtyisi syötäväksi. Mutta tuorepuuro – Senkus lätkäset hiutaleet illalla nesteen kanssa kulhoon ja päälle pakastemarjoja, niin aamulla jääkaapissa odottaa valmis terveellinen tuorepuuro heti syötäväksi.
Tämä mainitsemani resepti oli hiukan mukailtu kirjassa olevasta reseptistä, ja vaikkei kirjassa mainittukaan, monenko minuutin luomukaurahiutaleita itsetekeytyvään tuorepuuroon tulisi käyttää, niin olen itse päätynyt käyttämään kolmen minuutin pikakaurahiutaleita. Olen kuvitellut sen olevan vatsaystävällisempää kuin vielä terveellisempien 10 minuuttia keitettävien kaurahiutaleiden. Lisäksi, en vieläkään ole vakuuttunut siitä, että marjoja olisi hyvä yhdistää hunajan kanssa, joten makeutan puuroni intiaanisokerilla, vaikka sen voisi melkein syödä ilman sokeriakin. Ohessa kuva mainitsemastani tuorekaurapuurosta.
4. Luin suurella mielenkiinnolla, mitä kirja kertoo esimerkiksi kurkumasta, tuosta intialaisesta keittiöstä tutusta mausteesta, joka on käyttäjälleen terveyspommi. Havaste mainitsi, että kyseessä on keltainen ihmeaine, jonka tehoaineena toimii kurkumiini, joka puolestaan on heikosti imeytyvä. Lisäksi hän mainitsi, että ravintolisien valmistajat kehittelevät erilaisia menetelmiä parantaakseen kurkumiinin imeytyvyyttä.
Havaste ei kuitenkaan ollut mennyt niin pitkälle tutkimuksissaan, että olisi kertonut lukijoilleen, että kurkumaa pitää kuumentaa, jotta sen kaikki todelliset terveysvaikutukset tulisivat esiin. Tämän olen itse Intiassa oppinut, että kurkuma toimii parhaiten kuumennettuna, esim. päivittäisen intialaisen linssisopan tahi dahl-kastikkeen sekaan laitettuna mausteena.
Varteenotettavan ruoka- ja ravintokirjailijan tunnistaa kuitenkin siitä, että hän käsittelee teoksissaan myös intialaista keittiötä ja sen mausteita.
5.Kirjan sivuilla esiintyy paljon tietolaatikoita, tärkeiden asioiden yhteenvetoja erillisillä värillisillä pohjilla, jotka helpottavat mieleenpainamista, asioiden omaksumista ja niiden kertaamista. Esimerkkeinä monista kiehtovista otsikoista vaikkapa ”Tulehdusta vähentävä tuorepuristettu mehu”, ”Huippuruoka-aineita tulehduksen vähentämiseen”, ”Prebiootteja sisältäviä ruoka-aineita ja käyttöideoita”, ”Miksi maitotuotteet aiheuttavat suolisto-oireita” ja ”Yleisiä probioottikantoja ja niiden hyötyjä”. Nämä lukuisat infolaatikot helpottavat kirjan lukemista paljon ja kompensoivat myös alussamainitsemaani vaativuutta, jota fyysisen kirjan lukeminen edellyttää.
Vaikkei kirja annakaan vastausta siihen, tulisiko tomaatti syödä kuorineen vai ilman, on teos kuitenkin ihana ja kiehtova matka terveellisen ruoan ja suolistobakteerien maailmaan. Ja kukapa tietää, paranisivatko allergiatkin suolistobakteereita hemmottelemalla. Kommentoi oheen, jos olet sellaista kokenut.
Vaan koska minussa on hieman runoilijan vikaa, on pakko mainita, että olisin itse nimennyt kirjan hieman toisin, hieman myyvemmin, ja vain sanajärjestystä vaihtamalla. Superaivot suolistoa hoitamalla – tämän kirjan luettuani se kuulostaa tarpeeksi hyvältä ollakseen totta.
Teoksen kirjallinen lähdeluettelo on mittava ja myös verkkosivuja on mainittu. Ohessa niistä muutama mielenkiintoa herättämään:
Lue myös lisää kirja-arvioitani
ja muita ruoka-aiheisia postauksiani!
