Kategoriat
Oslo ruoka

Hyviä intialaisia ravintoloita Oslossa

Oslon ravintolatarjonta ei äkkisältään katsoen juurikaan eronnut helsinkiläisestä, muutoin kuin ehkä hinnaltaan korkeampana, ja myös intialaisia ravintoloita löytyi. Kävin tutustumassa pariin oslolaiseen intialaiseen ravintolaan ja olin kokemuksiini tyytyväinen.

Ravintola Der Peppern Gror

Ensimmäinen ravintola, jossa kävin, sijaitsi hieman piilotettuna erään suuren ruskean rakennuksen takapihalle katutasolle.

Ravintolan nimi oli Der Peppern Gror ja sen nimi oli kirjoitettu intialaisin devanagari-kirjaimin ravintolan sisäänkäynnin tuntumaan.

Intialainen ravintola Der Peppern Gror, Oslo
Intialainen ravintola Der Peppern Gror

Valitsin ravintolassa katutasolla olevan ikkunapöydän, koska siitä pystyi samalla näkemään myös ravintolan keittiön, jossa kokit valmistivat tilauksia.

Intialainen ravintolakeittiö Der Peppern Gror Oslo
Intialainen ravintolakeittiö, Der Peppern Gror, Oslo

Ravintola Der Peppern Grorin menusta löysin myös jotain aivan uutta, mitä en ollut ennen kokeillut. Tuo kasvissyöjälle sopiva ruokalaji oli Paneerpizza. Valitettavasti tuosta pizzasta uupui makua ja mausteita, mutta syy siihen lienee se, että se kuului lasten menuuseen. Muutoin heidän intialaiset kana- ja kasvisateriansa olivat ihan ok, joskaan ei mitään, minkä vuoksi hehkuttaisi.

Harmillista oli se, että vaikka olin varannut pöytäni etukäteen, jouduin silti odottamaan ruokaani yli 45 minuuttia.

Intialaisen ravintolan sisustusta Der Peppern Gror, Oslo

Ravintolan sisustus oli väreiltään vaatimaton, länsimainen – mikä oli hieman epätavallista, sillä useinhan intialaisissa ravintoloissa tapaa länsimaisittain epätavanomaisia väritehosteita. Avoin keittiö oli kenties parasta koko kyseisen ravintolan sisustuksessa. Mikäs sen mukavampaa, kuin nauttia drinkki tiskin ääressä ja seurata samalla, kuinka kokki loihtii aterian. Valitettavasti en päässyt tuota drinkkiä tiskillä testaamaan, sillä seurueessani oli lapsia, joille oli järjestetty oma mukava leikkinurkkaus kellarikerrokseen.

Värejä löytyi kuitenkin yllättäen alkupalana tarjotuista pappadum-leivistä, jotka yleensä ovat värittömiä.

pappadum Oslossa
Pappadumit olivat värikkäitä Der Peppern Gror -ravintolassa

Ehkä joskus jonain päivänä piipahdan tuohon ravintolaan uudestaan, sillä se näyttää yhä toimivan, vaikka käynnistäni on jo neljä vuotta. Tuolloin ravintola sai minulta 3 ½ tähteä, niin kuin Tripadvisoriin kirjoitin.

Paneerpizza ravintola Der Peppern Gror Oslo
Paneerpizza ravintola Der Peppern Gror, Oslo
Paneerateria Der Peppern Gror, Oslo

Ravintola Mantra by Mr. India

Mr. India, joka tätä nykyä tunnetaan nimellä Mantra by Mr. India, oli toinen ravintola, jossa kävin. Ja siellä tulen varmasti käymään toistekin, jos ja kun Oslossa liikun, sillä sen verran hyvää ruoka oli.

Intialainen ravintola Mr. India Oslo
Ravintola Mr. India tunnetaan tätä nykyä nimellä Mantra by Mr. India
Intialaisen ravintolan sisustusta Mr. India, Oslo

Mangolassi tarjottiin samanlaisesta viehättävästä kuparimukista kuin prahalaisessakin intialaisessa ravintolassa. Ateriakastikkeet, kuten esim. paneer tikka masala, tarjottiin tuikkulyhdyn päältä, mikä on viehättävä tapa pitää ateria lämpimänä. Sama metodi oli käytössä myös Puolassa, niin kuin kirjoitin viime syksynä. Vielä kun keksittäisiin tapa pitää naan-leivät lämpimänä pidempään, sillä niiden maku kärsii paljon, heti kun ne jäähtyvät. Tämä on syy, miksi naan pitää aina syödä ennen riisiä.

Lassijuoma intialainen ravintola Mr. India Oslo
Mangolassi ja aterian lämmitin
Alkupala pappadum intialaisessa ravintola Mr. Indiassa Oslossa
Perinteinen pappadum-leipä
Intialainen ravintola-ateria Mr. India Oslo
Fish tikka

Ravintolalla oli hyvä palvelu ja hyvä tunnelma, miellyttävä Intia-henkinen sisustus sekä suuri viinikellari.

Norjalainen kala kukoisti heidän laittamanaan, mutta naan-leivästä jäi kuitenkin jotain puuttumaan.

Ravintola sai silti minulta kaikkinensa neljä tähteä viidestä.

Intialaisen ravintolan sisustusta Mr. India, Oslo
Ravintolan sisustusta
Intialainen ravintola seinakoriste Mr. India Oslo

Tutustu myös teoksiini Matka Eurooppaan ja Matka Intiaan, joissa paljon lisää ravintola- ynnä muita matkakokemuksia.

Kategoriat
Praha ruoka

Makumuistoja Prahasta

Viime kesänä tutustuin prahalaiseen ruoka- ja makumaailmaan. Prahalaisen katukuvan näkyvimpinä ilmiöinä mieleeni jäivät lukuisat olutpubit terasseineen sekä tredlnik-kioskit lähes joka toisen kadun varrella.

Jono tredlnik-kioskille Prahassa
Jono tredlnik-kioskille Prahassa

Tredlnik on mukaanotettava makea jälkiruoka, joka valmistetaan kiepauttamalla vehnäinen munkkitaikinaa muistuttava aines paksun paistintikun ympärille. Sen jälkeen tredlniktaikinan päälle laitetaan runsaasti sokeria ja taikinatankoa grillataan hiilillä, kunnes se ruskistuu syötävän kypsäksi. Kun taikinatuutti on kypsä, täytetään se asiakkaan tilaamilla ainesosilla.

Tavanomaisimmat tredlnikin täytteet ovat suklaakastike, kermavaahto ja mansikat tai vaniljajäätelö tuoreiden mansikoiden kera. Kokeilin yleisimpiä vaihtoehtoja ja päädyin suosittelemaan hintavinta tredlnikversiota, josta löytyvät kaikki mahdolliset täytteet, eli suklaakastike ynnä mansikat ja vaniljajäätelö. Kermavaahto kun ei ollut minun makuuni.

Tredlnik-kioskit Prahassa grillihiilloksineen ovat kesäisin kuumia, mutta suosittuja paikkoja. Tunnettujen nähtävyyksien luona, kuten Charles Bridgen tuntumassa, on kioskeihin pitkä jono turisteja, mutta tuotteen laatukin hyvä. Ja vaikkei tredlnikiä voikaan terveelliseksi mainostaa, pitää se kuitenkin nälän pitkään poissa.

Tshekkiläinen tredlnik suklaalla, mansikoilla ja jäätelöllä
On yllättävää, miten paljon ihania tuoreita mansikoita mahtuukaan yhden tredlnikin sisään.

Prahan pubeissa ei tullut kierreltyä, mutta mukavan kahvilan löysin. Cafe & Club Míšeñská oli kierrätetyiltä näyttävillä huonekaluilla sekä elävillä huonekasveilla sisustettu kahvilabaari kivitalon pienellä sisäpihalla. Baaritiski ja muutama istuinpaikka löytyivät ihan oikeistakin sisätiloista, samoin kuin siisti unisex wc-tila. Sateen yllättäessä, kun varjot eivät enää pitäneet vettä, pystyi siirtymään sisemmälle käytävään, josta löytyi mm. kirjahylly täynnä luettavaa.

Cafe & Club Míšeñská Prahassa
Cafe & Club Míšeñská Prahassa
Tsekkiläinen sitruunalimonadi
Sitruunalimonadi
Tsekkiläinen vadelmalimonadi
Vadelmalimonadi

Vaikka Míšeñskássa tarjoiltiin myös alkoholia ja drinkkejä, niin kyseinen kahvila soveltui hyvin myös perheellisille ainakin iltapäiväaikaan, sillä alkoholin käyttö oli hillittyä. Tupakoitsijoille oli oma nurkka, mikä ei tosin savua pitänyt.

Míšeñskán parhainta antia olivat heidän vadelma- ja mustikkalimonadinsa, jotka olivat kerrassaan huikea vaihtoehto tsekkiläisille oluille. Tee puolestaan tarjoiltiin tyylikkäästi pienen keksin kera, kuten oheisesta kuvasta voit nähdä.

Tsekkiläisen Misenska-kahvilan sisustusta
Míšeñskán sisustusta
Tee tarjoiltuna tsekkiläisittäin
Tee tsekkiläisittäin

Míšeñskássa tuntui olevan enemmän paikallisia kuin turisteja ja suojatulla sijainnillaan se tarjosi hyvän levähdyspaikan niin helteeltä kuin turistimassalta. Menisin varmasti toistekin, jos nurkilla liikkuisin. Eli Charles Bridgen lähettyvillä.

Turisteja ja pubeja Prahan katukuvassa
Turisteja ja pubeja Prahan katukuvassa

Oman prahalaisen hotellini aamiaisbuffetista löytyi myös tsekkiläistä vadelmalimonadia, johon olin tykästynyt. Matkan jälkeen kotonani yritin improvisoida ja valmistaa myös kyseistä marjalimonadia, mutta huonolla menestyksellä, joten ei siitä sen enempää

Gluteenittomuus Prahassa oli, jossei nyt tabu, niin ainakin vielä paljolti tuntematon käsite. Hotellilleni järjestyi kuitenkin jopa gluteenittomia leivoksia, joiden nimi ja ainesosat jäivät pimentoon, mutta jotka olivat niin suussasulavan makeita, että laitan niistä kuvallisen maininnan oheen. Sillä kukapa tietää – ehkä jonain päivänä Googlen kuvahaulla löytyy kyseisille leivoksille nimikin.

Vadelmalimonadia hotellin aamupalabuffetissa
Vadelmalimonadia ja jugurttia hotellin aamupalabuffetissa

Mutta ei ainostaan gluteenittomuus vaan myös kasvisruoka oli aikalailla tuntematonta Prahassa. Päätin kuitenkin, erinäisten nettioppaiden perusteella, kokeilla prahalaista vegaaniravintolaa, jonka löytyminen olikin sitten työn ja tuskan takana. Sain nimittäin kävellä pitkiä matkoja ylöspäin johdattavia pubien ja maatuskamyymälöiden koristelemia pikkukatuja, vaikka olin jo koko päivän ehtinyt Prahassa kierrellä. Ja kun sitten vihdoin näin haluamani vegeravintolan viirin ja pääsin kurkistamaan sisään kapeaan käytävään, loisti siellä vihreä liikennevalo, jonka jälkeen oli vielä kivuttava hankalan kapeita portaita pitkin ylempiin kerroksiin. Ei siis mikään iäkkäille suunniteltu ravintola.

Prahalaisen vegaaniravintolan sisustusta
Näkymä ulos vegeravintolasta
Vegaaninen Buddha bowl
Vegaaninen Buddha bowl

Olin haaveillut vegeravintolan kattoterassista, mutta tilaa ei ollut, vaan illallispöytä olisi pitänyt varata etukäteen. Sain pöydän kuitenkin avoimen ikkunan vierestä, jotten ihan kuumuuteen sisällä typertynyt.

Olin hieman pettynyt juotavaksi valitsemaani fritz-kolaan, enkä valitettavasti saanut ainesosaluettelosta selvää, sillä se oli tsekin kielellä peitetty. Mutta epäilyttävältä se näytti, ja sillä tarkoitan kaukana luomusta olevaa.

Ravintolan menuussa itsessään ei ollut huikean paljon vaihtoehtoja, mutta tuttu ja turvallinen Buddha bowl löytyi ja lisäksi löytyi gluteeniton kasvishampurilainen.

Vaan koskapa olimme tshekissä, niin pitihän sitä sitten kokeilla jonkin perinteisen tshekkiläisen ruoan vegaaniversiota.

Tshekkiläisiä spessuja menuussa olivat perinteinen perunagulassi, joka oli muhennos perunoista, juureksista, sipulista, valkosipulista ja pippurista. Toinen vaihtoehto oli Svicková mykyjen kanssa, joka koostui pavuista, juureksista, tempehistä, kasvikermasta ja tarjoiltiin itsetehtyjen mykyjen ja karpalohillon kera. Kolmas kasvismukaelma tsekkiläisistä spesialiteeteista oli tomaattikastike, joka piti sisällään kikherne-quinoapyöryköitä tomaattikastikkeessa tarjoiltuna riisin tai mykyjen kera.

Lopputulos: Buddha bowl oli mauton kasvissyöjän unelma, jossa näytti olevan vain viipaloituja rehuja riisin kera lautaselle nätisti aseteltuna. Kasvishampurilainen puolestaan tuotiin piilotettuna salaatinlehtien alle, kuin viidakkoon ikään, ja maku puuttui tästä hampurilaisesta täysin. En pystynyt edes syömään sitä kokonaan. Ja se tsekkiläinen spesialiteetti toi melkein vedet silmiin, kun koko pitkän päivän oli turistina kävellyt ja pitkän odottamisen jälkeen illallispöytään tuotiin Svickován kaltainen soppa parin leipäviipaleen kera. Ja sillä olisi sitten pitänyt pärjätä seuraavaan aamiaiseen asti.

Tsekkiläisestä kasvisravintolasta jäi siis aika huonot muistot, mutta onneksi sentään paluumatka ravintolasta oli pelkkää pitkää alamäkeä.

Terasseja Prahan kesäisessä katukuvassa
Terasseja Prahan kesäisessä katukuvassa

Suht turvallinen vaihtoehto kasvissyöjälle ovat intialaiset ravintolat, eritoten jos maitotuotteet käyvät. Prahasta intialaisia ravintoloita löytyi mukava määrä, mitä en toisaalta ihmettele, sillä onhan siellä kuvattu muutamaa Bollywood-elokuvaakin, kuten Shah Rukh Khan -elokuvista Jab Harry Met Sejal ja Duplicate, Ranbir Kapoorin tähdittämä Rockstar, Hrithik Roshanin tähdittämä Bang Bang sekä Tabun tähdittämä Meenaxi.

Kirjoitin Prahan intialaisista ravintoloista aiemmin artikkelissa Intialainen ruoka ja ravintoloita Prahassa ja voit lukea siitä ohessa lisää. Vinkkinä kuitenkin, jos intialaisia ravintoloita vierastat, että pikaruokaa tarjoavan prahalaisen Fine dining fast food restaurant Bombay Expressin Paneer wrap voisi olla esimerkiksi oiva tapa aloittaa tutustuminen intialaisiin makuihin. Ainakin se pelasti kasvissyöjän Prahan reissun.

Onko sinulla hyviä maku- tai ruokavinkkejä Prahaan? Jos olet esim. kirjoittanut ja kuvannut Prahan ravintoloita, niin lisää artikkelilinkki vapaasti kommenttiosioon tämän tekstin alle!

Tämä artikkeli on osa teostani Matka Eurooppaan – voit lukea sen ohesta. Tilaamalla blogin saat tulevat artikkelit omaan sähköpostiisi!