Postauksia taiteesta ja sen tekemisestä
Intian värejä: Auringonlasku kookospalmuilla ja pellolla Yksityiskohta digimaalauksesta tältä päivältä.Värit maalaukseen tulevat kookospalmujen välistä pilkistävästä auringonlaskusta pellon laidalla Goassa.
Tässä yksityiskohta äskettäisestä digimaalauksesta,joka on Goan luonnon inspiroima: Myös värit ovat suoraan sieltä. Kyseessä on matka skootterilla ohi bamboopuiden, kun ilma on lämmin ja tuuli pehmeä.
Olen aika innoissani, sillä olen löytänyt upeaa paksua paperia, johon maalata, ja lisäksi oivaltanut sopivan tekniikan, jolla maalaukset kestävät ehjinä Suomeen asti ja siitäkin eteenpäin. Oheisessa kuvassa kehumani paperi ja tekniikka tänään –
Goan rannoilta löytyy mitä mielikuvituksellisimpia ilmestyksiä valokuvaajalle. Yksi parhaista on tämä äskettäinen löydökseni, jossa ravun kotikolon ympärillä poikaset ovat munissaan sydämenmuotoisessa asetelmassa. – Rakkautta. Luonnollisesti? Bollywoodia? Melkein.
Galleriassakin kehdataan vielä tinkiä, vaikkei työn hinta kattaisi materiaalikuluja ja tilavuokraa. Onneksi vielä riittää apurahattomiakin, jotka vuodesta toiseen tekevät taidetta sen itsensä vuoksi, päivätyönsä ohella. Toivottavasti määränne kasvaa, vaikkei tukijaa löydy.
Kuvassa äidin pikku apulainen etsii juomavettä,
ja kuva on otettu maapallollamme kuluvana vuonna 2011.
Kuvaa ei ole lavastettu eikä manipuloitu.
Näyttelyn viimeisenä päivänä, kaksi tuntia ennen sulkemisaikaa, pääsin vihdoin katsomaan Martti Anttilan näyttelyn Pyhiinvaeltajan päiväkirja Helinä Rautavaaran museossa Espoossa.
Näyttely keskittyi erittäin tärkeään aiheeseen, Intian jokiin –
jututin laulaja P-K:ta tovin ja tiedustelin, onko Intia jo valloitettu –
Esitys oli ilo silmille ja korville, mutta kärsi helteen vuoksi, koskapa paljasjalkaiset tanssijat eivät voineet rentoutuneesti hyödyntää Espan tulikuumaa estradilavaa, joka puoliltapäivin hehkui +27 asteen helteessä kuin Intiassa konsanaan.
Pohjois-Haagan kirjastossa Helsingissä, lastenosastolla, on paraikaa valokuvanäyttely
”Terveisiä Intiasta, kertoi Muumipeikko”,
jossa itse Muumipeikko kavereineen on riksa-ajelulla Intian köyhimpien lapsien keskuudessa –
Miten ilahduttavaa onkin, että intialainen nykytaide tuli Suomeen, kun en talvella ehtinyt Delhissä käydä intialaisen nykytaiteen messuilla, vaikka olisin halunnut!
Loppukesästä 2010 silmiin osui taidenäyttely helsinkiläisessä Ravintola Om’pussa, joka naiviudessaan pureutui asian ytimeen: näyttely oli nimeltään “Valoa Intiasta”.
Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaali puolestaan hemmotteli kävijöitään jopa kahdella Bollywood-leffalla
Palattuani Helsinkiin sain ilokseni huomata, että Intia on läsnä täälläkin, taidenäyttelyn muodossa –
Taiteilijalaadun värit, pensselit ja paperit ovat täällä niin edullisia, että aivan itkettää ilosta. Toki kansainväliset merkit, kuten Winsor&Newton, ovat kovassa hinnassa kuten Suomessakin