Helsinki Biennaalin parhaimmat teokset 2023
*pr-matka Helsinki Biennaali
Helsinki Biennaali 2023 -taidenäyttely aukesi eilen Helsingin Vallisaareen, Helsingin kaupungin taidemuseo HAM:iin ynnä muutamaan muuhun paikkaan Helsingissä ja verkossa teemalla ”Uusia suuntia voi syntyä”. Nähtyäni ja valokuvattuani n. 80% maanpäällisistä teoksista kerron suosikkini ja taiteelliset tärpit tämänvuotisessa Helsinki Biennaali -näyttelyssä. Se toivottavasti inspiroi sinuakin näkemään tämän näyttelyn, jossa on esillä 29 taiteilijan ja taideryhmän töitä koko kesän, 11.6.-17.9.2023. Töiden numerojärjestys tässä ei ole paremmuusjärjestys.
Helsinki Biennaali 2023 tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden nauttia maailmanluokan taiteesta, upottautua luonnon rauhoittavaan kauneuteen ja kokea syvä yhteys itseensä ja ympäröivään maailmaan. Biennaali on jälleen kerännyt taiteilijoita Suomesta ja ulkomailta Vallisaareen luomaan unohtumatonta yhteyttä luonnon ja ihmisen välille. Helsinki Biennaali 2023 tarjoaa taidetta, luontoa ja elämyksiä Vallisaaren upeassa ympäristössä ja pääset sinne veneellä Kauppatorilta Helsinki Biennaalin laiturilta. Hinta edestakaiselle matkalle on lähes 20e, mutta joka kuun viimeinen perjantai on ilmainen päivä, jolloin kuljetus Vallisaarelle on ilmainen. Biennaali itsessäänhän on ilmainen taidetapahtuma, ja voit matkustaa saarelle myös omalla veneellä. Tämä vuoden 2023 näyttely tarjoaa erityisen antoisan otoksen nykytaiteen moninaisuudesta ja ainutlaatuisesta voimasta, joka resonoi kävijän sisimmässä vielä pitkään näyttelyn jälkeen.
1. Turvapaikka, utu
Yksi näyttelyn vaikuttavimmista teoksista on Sasha Huberin ja Petri Saarikon luoma ”Turvapaikka, utu”, joka sijaitsee Vallisaaren lammen äärellä. Tämä paikkasidonnainen installaatio on mystisen kaunis ja se herättää syvällisiä tunteita ja ajatuksia katsojassa.
Huberin ja Saarikon teoksessa usva leikkii lammen pinnalla luoden vaikutelman ajasta ja paikasta, jotka ovat sekä tässä että nyt, mutta samalla jossain kaukaisessa ja tuntemattomassa. Teos luo turvallisen tilan, jossa voi kohdata itsensä, luonnon ja universumin mysteerit.
Katsoja jää helposti miettimään oman olemassaolonsa merkitystä suhteessa ympäröivään maailmaan. Itse olisin voinut istua lammen rannalla katsomassa kyseistä teosta vaikka kuinka kauan, miettimättä mitään. Niin harvoin sitä kaupunkilaisena pääsee veden äärelle olemaan siihen aikaan, kun usva oikeasti veden päällä hiipii, että tällaisen keinotekoisen usvan, tosin aidosta vedestä luodun, tuominen keskelle kirkasta päivää leikkimään tuulen kanssa tuntui todelliselta taivaan lahjalta.
”Turvapaikka, utu” tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden tutkia ihmisen ja luonnon välistä suhdetta, sekä tarkastella omaa paikkaamme maailmassa ja vaikkapa alatimuuttuvia mielialojamme. Teos tarjoaa yhtä aikaa sekä turvapaikan että kutsun kohdata omat pelkomme ja toiveemme. Huberin ja Saarikon taideteos tuo taiteen, filosofian ja luonnon yhteen tavalla, joka jättää katsojaan syvän ja pysyvän vaikutuksen.
2. PHOSfate
Toinen näyttelyn kiinnostavista teoksista on Mohamed Sleiman Labatin ja Pekka Niskasen luoma ”PHOSfate”. Tämä paikkasidonnainen installaatio, joka on toteutettu hiekkapuutarhan muodossa, tarjoaa katsojalle uudenlaisen näkökulman luontoon, elämän syklisyyteen ja ihmisen osaan siinä.
”PHOSfate” on loihdittu hiekasta, aineesta joka yhdistetään usein autiomaan karuuteen ja elämättömyyteen. Mutta Labat ja Niskanen haastavat tämän käsityksen ja istuttavat hiekkapuutarhaansa elämää ja syötäviä kasveja, kuten porkkanoita. Tämä kontrasti hiekan kuivuuden ja kasvien vihreyden välillä luo vahvan visuaalisen vaikutelman ja herättää ajatuksia elämän voimasta ja sen kyvystä sopeutua erilaisiin olosuhteisiin.
Ohessa näet installaatiosta ottamani valokuvan, jossa porkkanansiemen on juuri alkanut itää. Tämä tarjoaa mahdollisuuden seurata teoksen elinkaarta ja sen metamorfoosia ajan kuluessa. Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista nähdä, kuinka ”PHOSfate” kasvaa ja kehittyy seuraavien viikkojen aikana, sillä taideteos antaa mahdollisuuden havainnoida kasvuprosessia, joka usein jää meiltä huomaamatta kiireisen arjen keskellä. Se muistuttaa meitä siitä, kuinka elämä on jatkuvaa kasvua ja muutosta, ja kuinka me kaikki olemme osa tätä suurta elämän verkkoa.
Porkkanoiden kasvattaminenhan alkaa siementen kylvämisestä, mieluiten keväällä, kun maaperän lämpötila on noussut tarpeeksi. Porkkanan siemenet kylvetään suoraan avomaan kasvupaikalle ja siemenet itävät parhaiten, kun maaperä on kostea mutta ei liian märkä. Porkkana kasvaa ensin lehvästöä ja juuri alkaa muodostua sen alle, ja yleensä noin 2-4 kuukauden kuluttua kylvämisestä porkkanan oranssi juures on valmis korjattavaksi. Porkkanat vaativat aurinkoisen kasvupaikan ja hyvin vettä läpäisevän, multavahkon maaperän, mutta tässä teoksessa kasvu on lähtenyt hyviin alkuun pelkässä hiekassa!
”PHOSfate” on siis teos, joka jatkaa muuttumistaan ja kasvamistaan, aivan kuten mekin. Se on elävä todiste siitä, kuinka taideteos ei ole ainoastaan jotain, mitä katsotaan, vaan myös jotain, joka elää, hengittää ja kasvaa meidän kanssamme. Helsinki Biennaali 2023 tarjoaa näin mahdollisuuden kokea taiteen, joka muuttuu ja kehittyy ajan myötä, tarjoten uudenlaisen, dynaamisen tavan kokea ja ymmärtää taidetta.
Lisäksi sain itse kokea henkilökohtaisesti, että maailman nälänhätä on nyt pelastettu, kun ruoka saadaan selkeästi kasvamaan jopa autiomaan hiekassa. Ja se oli aika upea tunne se.
3. Hypoksia
Emilija Škarnulyté on Liettuassa syntynyt taiteilija, jonka videoteos ”Hypoksia” vie katsojansa mukaansa sukellusmatkalle syvälle merenpohjaan. Teos ”Hypoksia” on esillä yhdessä Vallisaaren monista kiven sisään hakatuista viileistä kammioista, jotka tarjoavat täydellisen ympäristön tälle kiehtovalle ja syvälliselle teokselle. Videon aikana katsoja pääsee kokemaan merenpohjan mysteerin ja kauneutta lähes konkreettisella tavalla. Škarnulytén teos muistuttaa meitä meren valtavuudesta, sen kauneudesta, mutta myös sen haavoittuvuudesta.
Kammion viileydessä ja rauhassa katsoja voi kuvitella olevansa syvällä meressä, jossa valon ja varjon leikki luo ainutlaatuisen tunnelman. Teos ei ainoastaan vie katsojaa merenpohjaan vaan herättää samalla ajatuksia ja keskustelua merien suojelun tärkeydestä.
Lisäksi Škarnulyté on luonut myös upeita lasiveistoksia, jotka ovat nähtävillä samassa tilassa videoteoksen kanssa. Nämä veistokset, jotka on valaistu kauniilla liikkuvalla sinisellä valolla, täydentävät yhdessä mielenkiintoisen äänimaiseman kera videoinstallaation luomaa kokemusta. ”Hypoksia” on esimerkki siitä, miten taide voi toimia välineenä ympäristötietoisuuden lisäämiseksi ja ihmisten yhdistämiseksi yhteiseen päämäärään: maapallon säilyttämiseen tuleville sukupolville.
4. coadapted with | sopeutua yhdessä
Alma Heikkilän teos ”coadapted with | sopeutua yhdessä” on myös yksi Helsinki Biennaali 2023 -näyttelyn ehdottomista kohokohdista. Taiteilijana Heikkilä on tunnettu siitä, että hän käyttää teoksissaan usein luonnonmateriaaleja ja tarkastelee ihmisen ja luonnon välistä suhdetta sekä ympäristöllisiä kysymyksiä.
Tämä paikkasidonnainen teos sijaitsee keskellä metsää, jossa valkoiset kankaat ja veistos ovat aseteltu huolellisesti ympäristöön sopivaksi installaatioksi. Valkoiset kankaat tulevat muuttumaan ajan myötä, kun helsinkiläisistä kasveista valmistetut pigmentit sekoittuvat sadeveden kanssa, värjäten kankaat.
Teos on aluksi tabula rasa, valkoinen kangas, joka odottaa luonnon omia väriaineita ja säätä tapahtuakseen. Biennaalin alussa kankailla voi nähdä puunlehtien varjojen leikkivän, kun tuuli suhisee puiden latvoissa ja auringonvalo loistaa lehtien lomitse. Samalla voi kuunnella lintujen laulua ja metsän hiljaisuutta, mikä tekee kokemuksesta rauhoittavan ja meditatiivisen.
”coadapted with | sopeutua yhdessä” on teos, joka elää ja muuttuu ajan myötä. Sen muutos on osa sen taikaa ja se kutsuu katsojat palaamaan näyttelyyn uudelleen nähdäkseen, kuinka teos on kehittynyt ja muuttunut kesäsateiden vaikutuksesta. Teos on dynaaminen ja elävä ja se muuttuu ja kasvaa aivan kuten luonto ympärillämme.
Heikkilän teos herättää myös ajatuksia sääolosuhteista ja niiden vaikutuksesta luontoon ja elämäämme. Kuivalla kesällä teos saattaa pysyä valkoisena, kun taas sateisella kesällä sen värit räjähtävät eloon. Tämä tekee teoksesta mielenkiintoisen ja ennalta arvaamattoman ja herättää ajatuksia sääolosuhteiden vaikutuksesta luontoon ja sen herkkään tasapainoon.
”coadapted with | sopeutua yhdessä” on upea esimerkki siitä, kuinka taide ja luonto voivat elää yhdessä sopusoinnussa, ja kuinka taide voi heijastaa luonnon muutoksia ja herättää meissä tunteita ja ajatuksia.
5. Syvyyksien vuorovesi
Tabita Rezairen teos ”Syvyyksien vuorovesi” on yksi Helsinki Biennaali 2023 -näyttelyn mielenkiintoisimmista videoinstallaatioista ja se on esillä Helsingin taidemuseossa, HAM:issa. Tämä lähes 20 minuutin mittainen teos tarjoaa katsojalleen intensiivisen ja immersiivisen audiovisuaalisen elämyksen, joka tutkii mereen liittyvää kommunikaatiota moniulotteisesti.
Teos esitetään kaarevalla, panoraaman muotoisella videoscreenillä, jonka peilikuva heijastuu lattiasta. Tämä formaatti tekee visuaalisesta kokemuksesta vieläkin kiehtovamman. Katsojat voivat istua mukavasti pehmustetuilla istuimilla ja antaa teoksen viedä heidät matkalle meren syvyyksiin.
”Syvyyksien vuorovesi” on vauhdikas ja informatiivinen teos, joka kertoo merissä sijaitsevasta mutkikkaasta tietoverkkojen järjestelmästä – siitä, kuinka tiedonvälitys tapahtuu syvällä merenpohjassa ja kuinka se vaikuttaa meidän elämäämme maan päällä. Teos etenee nopealla tahdilla, aivan kuten modernit musiikkivideot, pitäen katsojan kiinnostuksen yllä koko ajan. Siinä on hengästyttävä vauhti, mutta se on samalla informatiivinen ja syvällinen.
On kuitenkin huomattava, että teoksen nopea tempo ja rikas visuaalinen kuvasto voivat tehdä tekstityksen seuraamisesta haasteellista ja kokemus voi jäädä hieman pintapuoliseksi, jos ei ymmärrä tarinaa. Mutta vaikka ymmärrys kaikista sanoista jäisikin puutteelliseksi, teoksen visuaalinen maailma ja sen välittämä energia pystyvät luomaan vaikuttavan kokemuksen.
Rezairen ”Syvyyksien vuorovesi” -teos muistuttaa meitä siitä, kuinka monimutkaisia ja kiehtovia järjestelmiä näkyvän luonnon alla on ja kuinka riippuvaisia me olemme niistä. Teos jättää katsojan miettimään merenpohjan salaisuuksia, tietoverkkoja ja niiden merkitystä elämällemme – kenties toiveikkaana omasta kotiteatterista, jossa voisi samalla tavoin uppoutua mukavasti taiteeseen ja elokuvamaailmoihin.
Kunniamaininta
Tuula Närhisen installaatio ”The Plastic Horizon” on voimakas visuaalinen lausunto nykyaikaisen kulutusyhteiskunnan vaikutuksista luontoomme. Taiteilija on kerännyt muovijätettä Helsingin rannoilta vuodesta 2006 lähtien, siis lähes yhtä kauan, kuin minä olen blogannut, ja hän on samalla koonnut monivärisen kokoelman erilaisia muoviesineitä ja roskia. Nämä Närhisen löydöt ovat muodostaneet perustan tälle teokselle ”The Plastic Horizon”, joka näyttää meille kouriintuntuvalla tavalla, kuinka paljon roskaa päätyy luontoon – ja etenkin vesistöihimme.
Installaatiossa kerätyt roskat on ryhmitelty väreittäin, luoden sateenkaarimaisen spektrin. Tämä antaa teokselle visuaalisesti miellyttävän ulkonäön, mutta samalla se paljastaa sen, miten muoviroskat voivat olla sekä kauniita että järkyttäviä samaan aikaan. Kauneus hämmentää ja kätkee alleen teoksen todellisen merkityksen: sen, että jokainen värikäs muoviesine tässä teoksessa on aiheuttanut haittaa luonnolle.
Jätteen määrä teoksessa on hätkähdyttävä. Se kuvastaa meidän yhteiskuntamme kulutustottumuksia ja -käyttäytymistä ja haastaa meidät pohtimaan omia valintojamme. Se herättää kysymyksen siitä, kuinka moni näistä esineistä olisi voinut olla uudelleenkäytettävä tai kierrätettävä? Ja kuinka moni näistä esineistä oli oikeasti välttämätön?
Närhisen ”The Plastic Horizon” ei ainoastaan näytä meille, kuinka paljon roskaa kerääntyy rannoillemme, vaan myös muistuttaa meitä siitä, että jokainen esine tähän installaatioon on ollut osa jonkun ihmisen elämää. Se haastaa meidät pohtimaan, kuinka meidän valintamme ja tekomme vaikuttavat ympäristöömme – ja kuinka me voimme tehdä parempia valintoja tulevaisuudessa.
”The Plastic Horizon” on taiteellinen ja syvällinen kommentaari nykyaikaisen kulutuskulttuurin vaikutuksista ja se on varmasti yksi Helsinki Biennaali 2023 -näyttelyn mieleenpainuvimmista teoksista.
Helsinki Biennaalin parhaimmat luontoselfie -paikat
Vallisaaresta löytyy siis myös paljon kaunista luontoa, upeiden merinäkymien lisäksi. Ohessa vielä muutama kaunis luontonäkymä Vallisaaressa, jotka sopivat vaikka oman selfiesi taustalle. Muista kuitenkin pysytellä aidatulla kävelytiellä.
Hyödyllisiä linkkejä:
