Luvun alla Lenita Airiston teos Elämäni ja isänmaani; Kirja-arvio

(Mainos: Postaus tehty vastineeksi kirjan arvostelukappaleesta, jonka antoi BAZAR-kustannus)

Kirjamessut -tapahtuma oli Helsingissä lokakuun lopulla ja minulla oli bloggaajana ilo tutustua tämänvuotisiin suomalaisiin ja suomennettuihin teoksiin.
Kaikista uutuuksista valitsin ulkoasun ja kansikuvan perusteella raflaavimmaksi teokseksi Lenita Airiston teoksen Elämäni ja isänmaani, joka muistutti ulkonäöltään tuhtia amerikkalaista Vogue-lehteä, niinkuin kirjoitin aiemmassa blogipostauksessani lokakuussa.

Lenita Airisto signeeraa kirjaansa Kirjamessuilla Helsingissä 2017
   


Kyseinen Lenita Airiston kirjoittama huikea 416-sivuinen teos oli visuaalisesti herkullinen ja runsaasti kuvitettu pakkaus, ja sinällään mitä mielenkiintoisin tapa lähestyä Suomen historiaa.
Lukiessani teosta, minua hämmästytti se, miten kirjoittaja voikaan muistaa vuosikymmenten varrelta kaikki ne tapahtumat, henkilönimet, päivämäärät ja lauseet niinkin sanatarkasti, kuin digitaalikamera konsanaan, mutta Lenitan toimittaja- ja tietokirjailijatausta lienee selittää tämän.

Lenita Airisto Kirjamessuilla; kuva Noora Saarinen

Minulla oli myös ilo tavata itse Lenita Airisto Kirjamessuilla, ja kun kuulin, että Lenitakin on käynyt Intiassa, aloin kiinnostua. 
Itse asiassa, kuten Lenitan kirja paljasti, hän oli kiertänyt lähestulkoon koko maailman, mutta Intiaa sivuttiin tässä Suomeen ja Suomikuvan kiillottamiseen keskittyvässä teoksessa vain aukeaman verran, ja se tapahtui sivulla 344. Mutta se oli tärkeä aukeama.
Sivulla 345 Airisto kertoo Nokian silloisen Intian toimitusjohtajan Hannu Karavirran 90-luvulla sanoneen, että ”Nokia kirjoitti nimensä Intian tietoliikennehistoriaan. Intian ensimmäinen GSM-puhelu puhuttiin Nokian 2110-puhelimella Nokian matkapuhelinverkossa kesäkuussa 1995. Nokia rakensi Intian ensimmäisen alueverkon Andhra Pradeshin osavaltioon ja ensimmäisen kaupunkiverkon Kalkuttaan. Nokian puhelin sai niin ikään ensimmäisenä viranomaisten hyväksynnän. Nokia oli tehnyt monia asioita ensimmäisenä, ja yhtiö osoitti pystyvänsä nopeasti operoimaan Intiassa.”
Sinulle, jota kiinnostaa tietää, miten Nokia näkyi intialaisessa katukuvassa, Indivue bloggasi vuonna 2011 artikkelin ”Suomalainen Nokia Intian katukuvassa vuosina 2007-2011” – Katso artikkeli helposti oheisesta linkistä.
Intialaisesta muodista ja vaateteollisuudesta Lenita sanoi, kun häneltä kysyin, että ”lumppujen maahantuonti pitäisi ehdottomasti lopettaa ja keskittyä sen sijaan laatumateriaaleihin.”
Intialaisesta muodista, lumpun ja laatutavaran eroista Indivue mainitsi vuonna 2013. Lue siitä oheisesta linkistä.
Vuonna 2012 Indivue hehkutti sitä, kuinka Suomi tai suomalaisuus oli jopa päässyt Intialaiseen muotilehteen, Vogueen. Valitettavasti oli tällöin kyseessä pelkkä Finlandia-vodka-mainos, kuten saitte Indivuesta lukea: 
https://indivue.fi/2012/01/finlandia-intian-voguessa.html

Siihen, miten suomalaiset saataisiin kiinnostumaan muodista ja vaatekulttuurista nykyistä enemmän ei Lenita ehtinyt vastata, 
sillä hänen piti kiiruhtaa esiintymään Kirjamessujen lavalle, jossa häntä haastatteli Baba Lybeck.
Ja tuolla Aleksis Kivi -lavalla, toisin kuin kaikki muut messuvieraat ja haastattelijat,
80-vuotias Lenita halusi seistä, ja pitikin sitten lavalla sellaisen palopuheen Suomen historiasta ja tulevaisuudesta, jotta totisesti olisin toivonut, 
että YLE olisi tuon puheen ilmaiseksi näyttänyt myös YLEn Areenassa.
Mutta kahta ei näemmä YLE-veroilla saa: Bollywood-elokuvia ja Lenita Airiston 2010-luvun saarnoja.

Lenita Airisto Kirjamessujen Aleksis Kivi -lavalla 2017


Jos tuon vastauksen lisäksi olisin jotain lisää Lenitan teokselta toivonut, niin ehkä enemmän aukeamia ilman kuvia Lenitasta, sillä vaikka Lenitan hymy onkin viehättävä ja vaikka kyseessä olikin omaelämäkerta, niin tällaisenaan se muistutti liikaa tyypillistä postmodernia Instagram-tiliä selfie-kokoelmana,  ja Lenitan kirjan luettuani voin olla varma siitä, että Lenita on nähnyt paljon sellaista, mitä mekin haluaisimme nähdä – Ehkä Lenitan pitäisi kirjoittaa uusi teos, esimerkiksi oppikirja Suomen historiasta suomalaiseen kouluun. 
Uskoisin, että Lenitan tekemänä se voisi kiinnostaa oppilaitakin.

Niin tai näin – tähän mennessä on kaksi kirjaa tuonut kyyneleet silmiini:
Toinen niistä oli Irving Stonen kirjoittama Vincent van Goghin elämäkerta ja toinen: Lenita Airiston elämäkerta ja teoksen viimeinen luku.

Vastauksesi