Kolmen ja puolen tähden elämyksiä
On mielenkiintoista tietää, mitä ajatuksia ottolapsen päässä mahtaa niin lapsena kuin aikuisena liikkua, mutta elokuvan Lion kohdalla joudut itkemään vähintään koko elokuvan ensimmäisen puoliskon ajan tämän tietääksesi, sillä elokuva esittelee eksyneen lapsen kokemuksia ja vastoinkäymisiä sen verran kauhistuttavalla tavalla ja sydäntäriipaisevasti.
Pakistan on monelle tuttu lähinnä surullisista uutisista. Siellä tehdään kuitenkin myös hyviä elokuvia, joita saa myös Intiasta. Näin voi sanoa ainakin Lollywood-elokuvasta Bol, jonka nimi tarkoittaa suomennettuna ”Puhu”.
Tänä keväänä en löytänyt Tukholman keskustasta yhtään uutta intialaista ravintolaa, enkä edes vanhaakaan, joten jouduin pettymyksen uhallakin syömään taas Hurry Curryssa, jonka vuodentakaisen arvostelun löydät helposti oheisesta linkistä. Tapaus osoittautui kuitenkin taas oivaksi esimerkiksi siitä, kuinka ensivaikutelmasta ei kannata tehdä pysyvää vaikutelmaa
Ravintolakokemuksia nepalilaisesta ravintola Mount Everestistä vuosien 2010-2023 aikana sekä lyhytvideo hyvästä ja huonosta nepalilaisesta ruoasta.
Ravintola Chakran menusta löytyi jopa intialainen Aloo Paratha, josta Suomen intialaisissa ravintoloissa on saanut vain haikailla ainakin tähän vuoteen 2011 asti.
Elokuva Shoot on Sight paranee loppua kohden, ja nostaa esiin erinomaisia kysymyksiä Islamista, saattaen antaa myös katsojalle paremman näkökulman kansainvälisiin asioihin.
Vaikka ruoka oli miedosti maustettua, ehkä palvellakseen juuri perussuomalaisia arkoja makunystyröitä, ruoka kuitenkin maistui jo joltakin.
Lisäksi annoksien koossa ei pihistelty ja mukaan tuli automaattisesti papad- ja naanleipä sekä riisi,
ja vielä bonuksena dal, chutney ja curd. Monissa muissa Helsinkiläisissä ravintoloissa nämä joutuisi tilaamaan erikseen.