Intian värejä: Mindfulness?
Mindfulness ei ole harjoitettuna tekniikkana tietoisesti tekijälleen tuttu, vaikkakin tämä digimaalaus kulkee työnimellä Mindfulness?
Postauksia taiteesta ja sen tekemisestä
Mindfulness ei ole harjoitettuna tekniikkana tietoisesti tekijälleen tuttu, vaikkakin tämä digimaalaus kulkee työnimellä Mindfulness?
Koska värimaailma Suomessa on tällä hetkellä vielä keväisen monotoninen (vrt. kuva http://www.indivue.blogspot.in/2012/04/colours-of-finland-black-forest-blue.html ) on mukava jatkaa työskentelyä Intian värimaailmalla.
Tasapainon vuoksi sekä mielenkiinnosta seuraavaksi hieman värimaailmaa Suomesta, maaliskuun lopulta, kun muuttolinnut miettivät vielä paluuta.
Tässä yksityiskohta digimaalauksesta, jonka värit ovat lähtöisin oranssinpunaisesta hiekasta sekä kookospalmujen vihreästä Intian Goassa.
Tässä yksityiskohta työstä, joka maalattiin aiemmin tänä vuonna öljyväreillä Intiassa. Koska värien kuivuminen vie niin kauan, työ piti jättää Intiaan, vaikka se kokonsa puolesta olisi mahtunut matkalaukkuun
Alkuperäinen luonnos on tehty yhdellä kädellä n. 30km/h vauhdissa skootterin selässä.
Myymäläkoju on maalattu sinisen, valkoisen ja okran pigmenteillä ja nuo värit sekoittuvat maalauksessa yhdessä taivaansinisen, pilvenvalkoisen, palmunvihreän sekä hiekanruskean ja roskanvalkoisen kera.
Intian värejä: Huikaiseva auringonlasku Goassa Tämän digimaalauksen lähtökohtana on eräs erityisen kaunis auringonlasku Goan rannalla viime kuussa ja värit tulevat myös suoraan sieltä.
Auringonnousun väreistä Goan rannalla eilen.
Intian värejä: Auringonlasku kookospalmuilla ja pellolla Yksityiskohta digimaalauksesta tältä päivältä.Värit maalaukseen tulevat kookospalmujen välistä pilkistävästä auringonlaskusta pellon laidalla Goassa.
Tässä yksityiskohta äskettäisestä digimaalauksesta,joka on Goan luonnon inspiroima: Myös värit ovat suoraan sieltä. Kyseessä on matka skootterilla ohi bamboopuiden, kun ilma on lämmin ja tuuli pehmeä.
Olen aika innoissani, sillä olen löytänyt upeaa paksua paperia, johon maalata, ja lisäksi oivaltanut sopivan tekniikan, jolla maalaukset kestävät ehjinä Suomeen asti ja siitäkin eteenpäin. Oheisessa kuvassa kehumani paperi ja tekniikka tänään –
Goan rannoilta löytyy mitä mielikuvituksellisimpia ilmestyksiä valokuvaajalle. Yksi parhaista on tämä äskettäinen löydökseni, jossa ravun kotikolon ympärillä poikaset ovat munissaan sydämenmuotoisessa asetelmassa. – Rakkautta. Luonnollisesti? Bollywoodia? Melkein.
Galleriassakin kehdataan vielä tinkiä, vaikkei työn hinta kattaisi materiaalikuluja ja tilavuokraa. Onneksi vielä riittää apurahattomiakin, jotka vuodesta toiseen tekevät taidetta sen itsensä vuoksi, päivätyönsä ohella. Toivottavasti määränne kasvaa, vaikkei tukijaa löydy.
Kuvassa äidin pikku apulainen etsii juomavettä,
ja kuva on otettu maapallollamme kuluvana vuonna 2011.
Kuvaa ei ole lavastettu eikä manipuloitu.
Näyttelyn viimeisenä päivänä, kaksi tuntia ennen sulkemisaikaa, pääsin vihdoin katsomaan Martti Anttilan näyttelyn Pyhiinvaeltajan päiväkirja Helinä Rautavaaran museossa Espoossa.
Näyttely keskittyi erittäin tärkeään aiheeseen, Intian jokiin –
jututin laulaja P-K:ta tovin ja tiedustelin, onko Intia jo valloitettu –
Esitys oli ilo silmille ja korville, mutta kärsi helteen vuoksi, koskapa paljasjalkaiset tanssijat eivät voineet rentoutuneesti hyödyntää Espan tulikuumaa estradilavaa, joka puoliltapäivin hehkui +27 asteen helteessä kuin Intiassa konsanaan.
Pohjois-Haagan kirjastossa Helsingissä, lastenosastolla, on paraikaa valokuvanäyttely
”Terveisiä Intiasta, kertoi Muumipeikko”,
jossa itse Muumipeikko kavereineen on riksa-ajelulla Intian köyhimpien lapsien keskuudessa –