Kategorisoimattomia blogipostauksia
Jos jotain alkoholitonta juotavaa haluaa, niin se on sitten aina cokista tai jaffaa, ja virvoitusjuomat usein pitävät sisällään vältettäviä lisä- ja väriaineita sekä keinotekoisia makeutusaineita, joiden vahingollisuuskaan ei ole enää mikään salaisuus.
Oheisessa kuvassa kauppakoju, josta oheistuotteena myös mustia hennatatuointeja, joiden pysyvyydeksi luvattu kaksi viikkoa. Sivutuotteena mahdollisesti saatava väriaineallergia lieneekin sitten elinikäinen riesa.
Vuosia myöhemmin Intiassa opin, ettei todellinen joogi veloita opetuksistaan.
Se, onko tällainen ylipäätään mahdollista, Suomessa tai muualla, jääköön itse kunkin arvioitavaksi.
Makuvinkkinä lukijoilleni mainittakoon uusin ihastukseni suomalaisesta ruokakaupasta: Valion AB Täyteläinen piimä, joka on kerrassaan mainio lisä intialaiselle aterialle – eritoten, jos ruoka on tulisesti maustettu.
Tämä digimaalaus on Helsingin Siltavuorenrannan keväisen näkymän inspiroima
Tasapainon vuoksi sekä mielenkiinnosta seuraavaksi hieman värimaailmaa Suomesta, maaliskuun lopulta, kun muuttolinnut miettivät vielä paluuta.
Toivon, että jotain muutosta Helsingin katukuvaan ja kahvilakulttuuriin saadaan, sillä mihinkään ei pääse rauhassa ulos kahville istumaan
Vaihdoin blogipohjan takaisin aiempaan, sillä se tuntuu toimivan tien päällä paremmin ja nopeammin. Päivityksiä tähän myöhemmin!
Minulla olisi presidenttiehdokkaille vain yksi kysymys, johon toivoisin vastauksen perusteluineen –
Väestönkasvun pysäyttämiseen on muuten kaksi hyvinkin yksinkertaista metodia: raskauden ehkäisy ja selibaatti.
Kesäkuussa kirjoitin Aishwarya Rai-Bachchanin odottavan lasta ja nyt on odotus päättynyt,
sillä Aishwarya ja Abhishek ovat saaneet tänään tytön!
Helsingin katukuvaa ovat viimeaikoina piristäneet, eivät onneksi alusvaatemainokset,
vaan Peter Lindholmin uusimman Missä Kuljimme Kerran -elokuvan mainokset. Kyseinen elokuva pohjautuu Kjell Westön romaaniin.
…oli toki ok vaihtoehto Messukeskuksen Hesburgerille, mutta…
Nykyäänhän internet jakaa tietoa hyvinkin anteliaasti, vaan toista se oli vielä kuusi vuotta sitten,
kun Facebookit ja älypuhelimetkin olivat keksimättä.
YouTubekin oli sisällöllisesti varsin köyhä vielä vain vajaat neljä vuotta sitten, mutta nyt sieltä löytää jo melkein mitä vain, ja siltikin pelkkä internetin koko on vain mansikka, kehuvat!
Intiastakin löytyi avustuskohde, kuten seuraava katkelma nenäpäivä.fi -sivuilta kertoo –
Lisäksi yksi tunti on taukona liian lyhyt yhden ja saman kappaleen välillä.
Samoin sama biisi kolme kertaa yhden kolmen tunnin mittaisen illanvieton aikana on liikaa, niinkuin tuli koettua.
Galleriassakin kehdataan vielä tinkiä, vaikkei työn hinta kattaisi materiaalikuluja ja tilavuokraa. Onneksi vielä riittää apurahattomiakin, jotka vuodesta toiseen tekevät taidetta sen itsensä vuoksi, päivätyönsä ohella. Toivottavasti määränne kasvaa, vaikkei tukijaa löydy.
Niin ikävää kuin onkin negatiivista palautetta antaa, toivon silti,
että mahdollisimman harva muodostaa käsityksensä intialaisesta ruoasta
tämän ravintolan perusteella,
joka sopii vain ihmisten havainnointiin keskeisen sijaintinsa perusteella.
Huom. Mitä enempi sokeria, sitä söpömpi maku!